
Virossa on tyypillistä, että maitotiloilla syntyneitä sonnivasikoita viedään kasvatettavaksi ulkomaille.
Matkat voivat olla tuhansien kilometrien mittaisia.
Osa virolaistuottajista on etsinyt keinoja sonnivasikoiden hyödyntämiseksi.
Puutsa farmin luomutilalla Jõgevamaassa Airi Külvet antaa läheisille tiloille wagyu-sonnien spermaa. Wagyu-nautojen liha on erittäin arvostettua.
”He siementävät lypsykarjaansa niillä ja minä saan kasvatettavaksi holsteinin ja wagyun risteytyksiä.”
Neuvostoliiton aikaan kaikki lypsylehmien sonnivasikat kasvatettiin lihaksi, Külvet kertoo.
Koska Viroon ei syntynyt välikasvattamomallia, on ollut helpompaa lähettää eläimet muihin maihin.
Pikkuvasikoiden lähettäminen niin pitkien matkojen päähän pitää sisällään riskejä eläinten hyvinvoinnille. ”Kuluttajat eivät ole tietoisia siitä.”
Välikasvattamomallin lisäksi Suomella on toinenkin etulyöntiasema, Külvet muistuttaa. ”Teillä on elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, joita voi hyödyntää eläinten ruokinnassa. Täällä jos sivuvirtoja syntyy, ne käytetään biokaasun tuotantoon.”
Toisalta Virossa laidunkausi on pidempi kuin Suomessa.
Külvet ei usko tiukemman säätelyn ratkaisevan ongelmaa.
”Säännöt on tehty rikottaviksi. Saksassa valvonta ja sääntöjen noudatus on tarkkaa, mutta Puolassa ja Valko-Venäjällä tilanne voi olla toinen. Suunta on kuitenkin oikea.”
Tarvittaisiin suunnitelma laatulihan tuottamiseksi Virossa, Külvet sanoo.
”Parasta olisi, jos rajojen yli myytäisiin vain lihaa eikä eläviä eläimiä.”