
Kansallisessa geenivaraohjelmassa on määritelty minimitavoitteet geenipankissa säilytettävien siemenannosten ja alkioiden määristä. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.
Tavoitteet on saavutettu parhaiten suomenkarjalla ja huonoiten suomenvuohilla. Suomenvuohen linjan 2 pelätään jo kuihtuneen pois.
Suomen vuohiyhdistyksen puheenjohtaja Jonna Ukkola on pettynyt kansallisen geenivaraohjelman toteutumiseen ja siitä tiedottamiseen.
Ukkolan mielestä Luke ei keskustele riittävästi tuottajien kanssa esimerkiksi siitä, mistä pukkilinjoista spermaa pitäisi kiireellisimmin kerätä.
”Julkisilla rahoilla tehdään geenivaraohjelmaa, ja säilyttämistyöstä puhutaan paljon, mutta juuri mitään ei vuohien kohdalla tapahdu. Tai jos tapahtuu, siitä ei kerrota laajemmin. Kaipaamme suunnitelmallisuutta ja ennustettavuutta.”
Julkisilla rahoilla tehdään geenivaraohjelmaa, ja säilyttämistyöstä puhutaan paljon, mutta juuri mitään ei vuohien kohdalla tapahdu. Jonna Ukkola
Jalasjärveläiselle vuohitilalle ryhdyttiin perustamaan väliaikaista pukkiasemaa noin puolitoista vuotta sitten, mutta asema ei ole vielä käytössä. Samaan aikaan teuraskutuista toivotaan munasoluja tutkimuskäyttöön.
”Miksi vähäisiä henkilöstöresursseja käytetään siihen, mutta siemenpankin kerääminen ei edisty?” Ukkola pohtii.
Hän kaipaa tietoa siitä, missä tilanteessa geenipankkiin kerättyjä siemenannoksia saa käyttöön.
”Toivon, että voisimme parantaa keskusteluyhteyttä. Meillä on yhteinen huoli suomenvuohen säilyttämisestä elinvoimaisena ja geenivaraohjelma on tärkeä osa sitä työtä.”
Luken tutkimusprofessori Juha Kantanen tunnistaa tiedonkulun kehittämiskohteena geenivaraohjelman toteuttamisessa.
”Toivon, että saamme ensi vuonna julkistettua listan siitä, mitä on pakastettu.”
Hän vakuuttaa, että geenipankkiin kerättyjä siemenannoksia voidaan käyttää nopeasti, jos tilanne sitä vaatii. Yksi musta suomenlammassuku on näin jo pelastettu.
Tärkeintä alkuperäisrotujen säilymiseksi on kuitenkin se, että rodut pysyvät tuotannossa ja niille riittää kasvattajia.
Suomenvuohista ei nykyisen asetuksen mukaisella menetelmällä säilöttyä siemennestettä ole tallessa lainkaan.
Kantanen lupaa tilanteen korjaantuvan ensi helmikuussa.
”Järjestelyt siemennesteen keruun aloittamiseksi ovat vieneet aikaa. Nyt aikataulu on olemassa ja työ käynnistyy.”
Suomen vuohikanta on pieni, ja osaa siitä on risteytetty tuontiroduilla tuotoksien parantamiseksi.
Yritämme tehdä kaikkemme, jotta suomenvuohi säilyisi tuotantoeläimenä. Juha Kantanen
”Yritämme tehdä kaikkemme, jotta suomenvuohi säilyisi tuotantoeläimenä.”
Kantasen mukaan ehdotus pukeista, joista siemennesteen keruu aloitetaan, on jo olemassa.
”Harvinaiset linjat ovat keruussa etulinjassa.”
Luke on käynnistämässä myös suomenvuohien alkiotuotannon.

Suomenlampailla minimitavoite säilytykseen on 50 eri pässin perimä, kainuunharmaksilla ja ahvenanmaanlampailla 25 pässiä kummallakin.
Kerättynä on Kantasen mukaan noin viidennes lammasrotujen minimitavoitteesta. Tallessa on siemennesteen lisäksi suomenlampaan ja kainuunharmaksen alkioita.
Kantanen arvioi, että viiden vuoden kuluttua ollaan lähellä tavoitetta.
Lammasasiantuntija Kaie Ahlskog ProAgriasta Etelä-Suomesta kuvailee yhteistyötä Luken kanssa sujuvaksi.
”Lukelta välitetään tietoa, että pässejä tarvitaan asemalle, ja me välittämme viestiä tiloille. Samalla tiedotamme vaatimukset kantakirjauksesta ja terveystilanteesta”, Ahlskog kertoo.
Siementä kerätään vain pässeistä, joilla on maedivisna-seurantaohjelman korkein status MV1.
”Sellaisia on koko ajan vähemmän, mikä rajoittaa saatavuutta”, Ahlskog harmittelee.
Kaikki tilat eivät ole innokkaita toimittamaan pässejä Osaran koulutilalle Hämeenkyröön, missä spermaa kerätään.
Kantasen mukaan MV1-statuksen vaatimuksesta ei ainakaan toistaiseksi olla luopumassa.
”Haluamme pitää tiukan terveysvaatimuksen, jotta mikään ei tulevaisuudessa estäisi geenipankkiannosten käyttöä.”
Itäsuomenkarjan eli kyyttöjen vähimmäistavoite on täynnä ja länsisuomenkarjan sekä pohjoissuomenkarjan eli lapinlehmien osalta täydennystä tarvitaan vain alkioihin.
Suomenhevosten kohdalla 25 orin minimitavoitteesta on täytetty puolet.
”Etenkin hyviä työhevosia tarvittaisiin mukaan”, Kantanen toteaa.
Alkuperäiset kotieläinrotumme ovat sopeutuneet Suomen ilmastoon ja oloihin tuhansien vuosien aikana. Rotujen geneettinen monimuotoisuus edesauttaa sopeutumista muutoksiin.
Maa- ja metsätalousministeriön asettama geenivaraneuvottelukunta seuraa ja kehittää ja Luonnonvarakeskus Luke koordinoi kansallisia eläin- ja kasvigeenivaraohjelmia.
Huomioitavat eläinlajit ovat hevonen, kana, koira, lammas, mehiläinen, nauta, poro, sika ja vuohi.
Ohjelman viisi keskeistä tavoitetta:
– alkuperäisrotumme eivät kuole sukupuuttoon
– alkuperäisrotuja ylläpidetään taloudellisesti kestävällä tavalla
– geneettinen vaihtelu säilyy
– kotieläinten tuotantokyvyn ja kestävyyden tasapainoinen kehittäminen huomioitu jalostusohjelmissa
– kotieläingenetiikkaan, jalostukseen ja kotieläingeenivaroihin liittyvää osaamista ja tietoutta vahvistetaan.
Yksi geenivaraohjelman uusimmista hankkeista on pohjolan tumma mehiläisen siemennesteen keruu keinosiemennyksiä varten.
Luke edustaa Suomea Pohjoismaiden Geenivarakeskuksen (NordGen) Eläingeenivaraneuvostossa.
NorGen ylläpitää Norjan Huippuvuorten siemenholvia, jossa säilytetään kansainvälisten, kansallisten ja paikallisten geenipankkien ja järjestöjen siemenvarmuuskopioita ilmaiseksi.