Hereford-sonni Salmari kuuntelee omistajaansa Emmi Räsästä, kuten muukin lauma. Kuva: Saara Lavi
Oma karja on Emmi Räsäsen unelmien täyttymys – ”Sonni on lehmien pomo, ja mie oon sonnin pomo”
Nuori emolehmätuottaja hoitaa karjaansa alle kilometrin päässä Venäjän rajasta. Karhut liikkuvat ympärillä jatkuvasti. Lehmille ei ole vielä tapahtunut vahinkoja, mutta niiden rehupaaleille kyllä.TilaajalleTohmajärvi
Emolehmiä kasvattavan Emmi Räsäsen tavoitteena on tasainen karja, joka poikii tiiviiseen tahtiin keväällä. Kuva: Saara Lavi”Tulukee”, tohmajärveläinen Emmi Räsänen, 22, kajauttaa laitumelle.
Muuta ei tarvita. Tanner tömisee, ja ilma täyttyy ammumisesta, kun karja lähestyy. Emolehmät vasikoineen tuntevat omistajansa ja luottavat häneen.
Viisi vuotta sitten tilan pidon aloittamisen yhteydessä hankittu pakkopilttuu on yhä navetassa purkamatta toimituksen jäljiltä.
”Hankin sen, kun sanottiin että sellainen pitää olla. Kertaakaan en ole tarvinnut. Haluan, että kaikki lehmät ovat käsiteltävissä.”
Se on nähtävissä myös laitumella. Angus-sonni Toffee katsoo tulijoita ensin hieman uhmakkaasti, mutta painaa päänsä nolona, kun Räsänen komentaa rauhallisella äänellä.
”Sonni on lehmien pomo, ja mie oon sonnin pomo.”
”Sonni on lehmien pomo, ja mie oon sonnin pomo.”
Räsänen on karjan keskellä selvästi omiensa joukossa. Hän tuntee kaikki, ja muistaa kuka on kenenkin jälkeläinen missäkin polvessa.
Emolehmiä on noin 50. Lisäksi ovat vasikat, jotka lähtevät puolivuotiaina vieroituksen jälkeen välitykseen. Muutama parhaista jätetään kasvamaan emoiksi. Laumaa on tarkoitus kasvattaa maltillisesti.
Emolehmät on tilalla jaettu kahteen laumaan. Toista johtaa hereford-sonni Salmari.
”Angukset ovat hyvämaitoisia ja säpäköitä. Herefordeilta tulee vähemmän maitoa, mutta ne ovat rauhallisia. Niitä kun risteyttää niin tulee hyvä”, Räsänen tuumaa.
Uusimpana tulokkaana joukossa on nuori limousin-sonni, jolta omistaja odottaa lihakkuutta ja helppoja poikimisia.
Tohmajärveläinen Emmi Räsänen aloitti oman tilan pidon jo 18-vuotiaana. Omat lehmät olivat hänelle selkeä unelma pienestä lähtien. Negatiiviset asenteet maataloutta kohtaan eivät häntä hetkauta. ”Tietysti se välillä suututtaa. Mutta jokaisella saa olla mielipide, se ei vaikuta minuun.” Kuva: Saara Lavi”Olin aina haaveillut, että olisipa jonain päivänä oma tila ja omia lehmiä”, Räsänen kertoo.
Mahdollisuus siihen tuli maatalousyrittäjän opintojen viimeisenä vuonna, kun lapsuudenkotia lähellä sijaitseva lammastila lopetti ja tarjosi tilojaan käyttöön.
18-vuotias ”lehmätyttö” tarttui tilaisuuteen. Hän aloitti viidellä emolehmällä ja 16 vasikalla. Lampola on muokattu emolehmille sopivaksi ja Räsänen ostaa tilaa omakseen vähitellen.
”Ensimmäisen vasikan nimeksi annoin Unelma.”
”Ensimmäisen vasikan nimeksi annoin Unelma.”
Noittaan tilalla on 90 hehtaaria peltoa, jota Räsänen viljelee yhteistyössä isänsä kanssa.
Hän tekee edelleen töitä myös kotitilallaan, missä on lypsykarja sekä lihakarjaa. Sukupolvenvaihdos siellä ei ole ajankohtainen vielä noin 15 vuoteen.
Räsänen asuu edelleen osittain kotitilallaan, missä sijaitsee myös rakas harrastus, kaksi hevosta.
”Suurimman osan öistä olen kuitenkin täällä.”
Tilalta on alle kilometri Venäjän rajalle ja Niiralan rajanylityspaikka sijaitsee aivan naapurissa. Lähistöllä asuu myös runsas karhukanta.
”Muutamana yönä eläimet ovat juosseet levottomina, mutta pysyneet onneksi petoaidan sisällä. Kyllä sitä välillä etenkin iltaisin miettii, että tuleeko karhu vastaan.”
Paalin repijän jäljet ovat selvästi nähtävissä. Kuva: Saara Lavi”Kyllä sitä välillä etenkin iltaisin miettii, että tuleeko karhu vastaan.”
Kahdesti hän on tänä vuonna nähnyt karhun, mutta muita havaintoja on sitäkin enemmän.
”Viime vuonna ne hajottivat viisi paalia. Tänä vuonna minun ja vanhempien tilalta meni yhteensä noin sata. Se on hirmuinen määrä turhaa työtä rehunteossa, ja sitten paalit joutuu vielä hävittämään. Onneksi rehua saatiin tehtyä niin reilusti, että sitä riittää vielä.”
Emmi Räsänen viihtyy myös konetöissä, joihin emolehmien hoidon ohessa jää sopivasti aikaa. Kuva: Saara LaviArki karjanomistajana on sitovaa, mutta maitotilalla kasvaneena Räsänen tiesi, mihin ryhtyi.
”Yhtään en ole katunut ja kaveritkin ovat vain kannustaneet. Ei tämä alavalinta heille hirveän yllätyksenä tullut”, Räsänen naurahtaa.
Opinnoissa harjoitusta tuli erilaisilla tiloilla työskentelystä, mutta emolehmistä hänellä ei ollut aiempaa kokemusta.
”Ne ovat helppohoitoisia muulloin kuin poikimakaudella. Jää aikaa konehommiinkin, joista tykkään myös. Viimeisimpänä olen kaivanut ojia.”
Kaikkein parasta työssä ovat vasikat.
”On kivointa katsoa, kun ne rallaavat laitumella isona lössinä, kun emot syövät rauhassa. Se on ihan parasta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
