

Lohtajalainen lampuri Janne Jokela on viime aikoina viettänyt useita lähes unettomia öitä, mikä on hänelle poikkeuksellista.
Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtajaa painaa huoli koko alan tulevaisuudesta Suomessa. Se liittyy etenkin ympäristösopimusaloihin kohdistuviin rajuihin leikkauksiin, joita seuraa tänä vuonna voimaan tulleesta tukikelpoisen alan rajauksesta.
Ympäristösopimusalueilla tehdään parhaillaan katselmuksia aiheesta. Alustavien tietojen mukaan leikkaukset vaihtelevat tilojen välillä. Suurimmillaan ne ovat jopa 80 prosenttia maisemanhoitoalasta.
Kokonaisuudessaan perinnebiotooppien alan arvioidaan vähenevän tarkennuksen seurauksena jopa 60 prosenttia, koska monet alueista pienenevät niin, ettei kohteiden hoitaminen ole enää taloudellisesti järkevää.
Koska suurta osaa perinnemaisemista ja ympäristökohteista hoitavat lampaat, vähennys tulee näkymään suoraan niiden määrässä.
”Sektori on niin pieni, että varaa vähentymiseen ei olisi yhtään”, Jokela huokaa.
Eläinmäärän lasku vaikuttaa koko ketjuun. Esimerkiksi kaksi lampaisiin erikoistunutta teurastamoa on jo ilmoittanut lopettavansa, jos lammasmäärä vähenee tämän hetken skenaarion mukaisesti.
Teurastamoiden harvetessa myös muiden tilojen on aiempaa vaikeampi saada lampaitaan teuraaksi kohtuullisen matkan päässä.
”Ja tietysti tämä vaikuttaa myös kehräämöihin ja muokkaamoon”, Jokela lisää.

Leikkaukset kohdistuvat etenkin kallioihin, hietikoihin ja varvikoihin. Esimerkiksi monissa saarissa mittava osa jää ilman korvausta. Käytännössä tällaisten saarien hoitaminen ei ole enää taloudellisesti järkevää, joten ne jäävät sopimusten ulkopuolelle kokonaan.
Näin tapahtuu esimerkiksi Jokelan tilalla.
”Suurimmat leikkaukset tulevat alueisiin, joiden hoitaminen on muutenkin kallista, koska se edellyttää esimerkiksi venekalustoa. Karkea arvio on, että hieman yli puolet hoidettavista aloista jää meillä pois”, Jokela sanoo.
Lammastila on elättänyt Jokelan lisäksi tämän pojan puolisoineen.
”Jos muutos toteutuu, toimeentuloa riittää yhdelle tai kahdelle hengelle. Nykyisestä 300 uuhesta vähennetään lähes puolet sen sijaan, että olisi ryhdytty rakentamaan uutta lampolaa. Suunnitelmat menevät nyt hyllylle.”
Myös muualla isojen alueiden sisällä saattaa olla merkittäviä osia, joista ei makseta korvausta.
”Lopputuloksena kohteet näyttävät kartalla reikäjuustolta”, kuvailee MTK:n lammasverkoston puheenjohtaja Pia Parikka.
Hänen tilallaan odotettavissa on niin ikään iso muutos perinnebiotooppien määrässä.
”Perusteena sopimuskelpoisuudelle on kohteen rehuntuottokyky. Se on ongelmallista, sillä hoidon tavoitteena on nimenomaan köyhdyttää kohteita, jotta valo pääsee paremmin kenttäkerrokseen, mikä parantaa monien uhanalaisten kasvi- ja eliölajien olosuhteita. Sellaiset alueet, missä on onnistuttu, rajautuvat nyt monet pois tuen piiristä”, Parikka kertoo.
Parikka ihmettelee, miten Suomi aikoo nykyisen linjauksen jälkeen päästä maatalouden ja maatalousympäristöjen monimuotoisuuden turvaamisessa tavoitteisiin, joihin CAP-suunnitelmassa on sitouduttu.
”Valtaosa Suomen uhanalaisimmista eliölajeista elää laidunnetuilla perinnebiotoopeilla.”

Parikan ja Jokelan arvion mukaan pinta-alojen uudenlainen tarkastelu on alalle jopa suurempi haaste kuin sudet, joiden aiheuttamat vahingot ovat myös lisääntyneet viime vuosina.
”Kumpa ministeriössä ymmärrettäisiin, kuinka suuresta asiasta on kyse, otettaisiin vastuu ja tarkasteltaisiin seuraamuksia. Tilanne uhkaa koko Suomen lammasalaa sekä kotimaisia alkuperäisrotuja, joiden määrä vähenee nyt radikaalisti”, Parikka puuskahtaa.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.