Sikalan osastot pestään huolellisesti aina sikaryhmien välillä. Kuva: Johannes Tervo
Näin sikatila selvisi salmonellasaneerauksesta: ”Onnistumiset antavat voimaa mennä eteenpäin”
Salmonellan selättämisen jälkeen pohjalaisessa sikalassa on totuteltu uuteen rotuun lihatalon vaihdoksen myötä.TilaajalleUusikaarlepyy
Vöyriläinen sikatuottaja Alexander Backlund tuntee tekevänsä tärkeää ja motivoivaa työtä tuottaessaan lihaa. Kuva: Johannes Tervo”Tämä on tärkeä työ, ja koukuttavakin”, toteaa vöyriläinen Alexander Backlund lihantuotannosta.
28-vuotias agrologi on ollut jo noin 15 vuoden ajan tiiviisti mukana vanhempiensa johtaman sikayritys Jeppo Lantgris oy:n toiminnassa vastaten pääasiassa tekniikasta.
Sukupolvenvaihdosta aletaan vähitellen suunnitella, mutta vielä ei ole sen aika.
”Nyt lähtökohdat siihen alkavat olla edes jonkinlaiset. Ei olisi ollut kovin järkevää ottaa tilaa, jossa on salmonellasaneeraus käynnissä.”
Tilalta löytyi salmonellatartunta vuonna 2019. Sen johdosta toinen porsitussikaloista oli saneerattava kokonaan. Kalusteet purettiin, tilat pestiin ja samassa yhteydessä osastoja remontoitiin.
”Onneksi kassatilanne oli aika hyvä ennen saneerausta. Tuotannon uudelleen käynnistämisessä on valtava työ ja se vie aikaa. Nyt kaikki on vihdoin saatu kohdilleen”, Backlund huokaa.
Lantgrisin sikaloissa on vapaaporsitus sekä vapaa siemennysosasto, joka täyttää myös tulevaisuuden vaatimukset.
”Fokus on ollut pitkään että meillä olisi parhaat mahdolliset käytännöt”, Backlund sanoo.
”Onneksi kassatilanne oli aika hyvä ennen saneerausta. Tuotannon uudelleen käynnistämisessä on valtava työ ja se vie aikaa.”
Emakot porsivat vapaasti ja ovat vapaina myös siemennysosastolla. Kuva: Johannes TervoVuonna 2022 yritys siirtyi Snellmanin tuottajaksi, mikä tarkoitti koko eläinaineksen vaihtamista vaiheittain suomalaiseen maatiaiseen.
”Lihatalon vaihtoon ei liittynyt draamaa. Edellisellä sopimuskumppanilla oli ylituotantoa ja nykyisellä sopimuskumppanilla oli tarvetta. Tilanne oli niin sanotusti win-win.”
Muutosten seurauksena sikalat eivät vielä toimi täydellä kapasiteetilla. Emakoita on noin 1 750, kun paikkoja on 2 000:lle.
”Kannattavuus on haaste, kun tuotantoa ajetaan ylös.”
Myös opeteltavaa riittää edelleen.
”Suomalaisten emakoiden hoidossa on omat erityispiirteensä ja ne käyttäytyvät eri tavalla. Emme enää ota mallia Tanskasta. Vahvuuksia ovat nyt terveet possut ja lihan laatu.”
Tuotantotulokset nousevat Backlundin mukaan koko ajan.
”Mutta vielä on viilaamista, että oltaisiin täysin tyytyväisiä. Vastaavasti säästöä syntyy siitä, että emakot pysyvät tuotannossa pidempään.”
Jeppo Lantgrisin sikalassa on siirrytty jo käyttämään puudutusta kastraation yhteydessä. Tuottaja kertoo, että positiivinen vaikutus on selvästi havaittavissa. Kuva: Johannes TervoPorsaista noin 40 prosenttia menee loppukasvatukseen omaan lihasikalaan, loput kahden muun osakkaan lihasikaloihin.
”Haluamme, että tuotanto pyörii koko ajan ja porsaille on aina varmasti osoite. Jos haut jäisivät kaksikin viikkoa väliin, emme saisi sikoja enää mahtumaan.”
Seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä lisää varastotilaa tuotantopanoksille.
”Kun Ukrainan sota alkoi ja viljasta tuli pulaa, näimme että omaa varastoa on oltava enemmän kuin kuukaudeksi.”
Tilan noin 300 hehtaarin sato menee pääasiassa lihasikojen ruokintaan. Lisäksi Jeppo Lantgris ostaa vuosittain noin neljä miljoonaa kiloa viljaa ja lisäksi täysrehua.
”Kun Ukrainan sota alkoi ja viljasta tuli pulaa, näimme että omaa varastoa on oltava enemmän kuin kuukaudeksi.”
Tilojen lopettamisaikeet nousevat usein esiin viljakaupoilla. Backlund ymmärtää hyvin, että haluja investoimiseen on vain harvoilla.
”Se vaatisi tosi hyviä tuloksia. Jos eläke on lähellä, ja on jotakin saanut jäämään tilille, miksi haluaisi laittaa sitä uudelleen kiinni.”
Yleistilanne huolestuttaa häntä. Suuri osa Suomen sikaloista on tehty yli 15 vuotta sitten, ja korjausvelkaa on paljon. Monella maatilalla ei ole varaa investoida esimerkiksi uuteen traktoriin, vaikka tarve olisi.
Korjausliikkeen pitäisi lähteä markkinoilta.
”Aina kun valtio tulee mukaan, joku vetää välistä.”
”Kun kaikkeen ei voi vaikuttaa, on tärkeää huomata pienetkin onnistumiset ja juhlistaa niitä.”
Ongelman ydin on Backlundin mielestä se, että kauppaketjut, jotka ostavat tuotteen ja myyvät sen eteenpäin, tietävät liikaa muista osapuolista.
”Ne tietävät paljonko voi vielä kiristää, että muut pysyvät juuri ja juuri pinnalla. Pahimmillaan samat organisaatiot ohjaavat vielä kuluttajien käyttäytymistä laatimalla valikoimat ja tarjoukset.”
Keinoja vaikuttamiseen on vähän.
”Pakostihan tilanne joskus korjaantuu, mutta ei se ole nättiä. Se voi mennä niin, että tuottajia ei enää ole”, Backlund pohtii.
”Ruotsissa tilanne on nyt parempi, kun tuotanto ensin ajettiin alas.”
Hän pitää myös mahdollisena, että ruuan tuottavat tulevaisuudessa muut kuin maanviljelijät.
”Tuotanto ei lopu, mutta omistajat vaihtuvat. Ehkä ruuan tuottavat tulevaisuudessa keskusliikkeet.”
On tärkeää huomata pienetkin onnistumiset ja juhlistaa niitä. Onnistumiset antavat voimaa mennä eteenpäin, toteaa 28-vuotias sikatuottaja Alexander Backlund. Kuva: Johannes Tervo”Pakostihan tilanne joskus korjaantuu, mutta ei se ole nättiä. Se voi mennä niin, että tuottajia ei enää ole.”
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Backlund uskoo vielä alaan.
”Kun kaikkeen ei voi vaikuttaa, on tärkeää huomata pienetkin onnistumiset ja juhlistaa niitä. Olen kilpailuhenkinen. Onnistumiset antavat voimaa mennä eteenpäin.”
Tällä hetkellä hän on iloinen siitä, että tilan 14 työntekijän kanssa sujuu mukavasti.
”Minulle on tärkeää, että he viihtyvät. Meillä on myös hyvät verkostot, remontoidut tilat ja prosessit kunnossa”, Backlund listaa.
”Aina olisi tietysti kiva, kun taloudellinen tulos olisi hyvä, mutta arkeen vaikuttaa muukin. Esimerkiksi surkeana viljavuotena yksi aurinkoinen puintipäivä voi pyyhkiä huonot päivät mielestä”, hän sanoo.
”Silti intohimo loppuu kaikilta joskus, jos työ ei kannata. Maanviljelijöillä on paljon osaamista, jota voi käyttää monella muullakin alalla.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
