Laboratorioruoka ei ole enää utopia, energia- ja ravinneomavarainen maaseutu sen sijaan on

Useammassa tutkimuksessa viime vuosina on hahmoteltu ravinne- ja energiaomavaraisen maatalouden mallia, joka olisi irtaantunut fossiilitaloudesta.

Kritiikkinä tutkimuksiin on voitu sanoa, että ne eivät ole realistisia. Myös moni, joka haluaisi siirtymän nykyistä kestävämpään maatalouteen toteutuvan, epäilee, että ei se ole mahdollista.

Ruokavarma-hankkeessa 47 prosenttia asiantuntijoista näki omavaraisen järjestelmän parhaana vaihtoehtona ruokajärjestelmäksi. Heistä kuitenkin yhdeksän prosenttia totesi, että vaihtoehto on epärealistinen.

Onko tilanne nyt siis niin hullunkurinen, että laboratorioruoka ei ole enää utopia, mutta energia- ja ravinneomavarainen maaseutu sen sijaan on?

Ruokavarma-hankkeessa omavaraisen järjestelmän yhdeksi heikkoudeksi nimettiin työvoiman saatavuus.

Yle kertoi joulukuussa, että maaseudulle saatetaan tarvita paljon nykyistä enemmän väkeä, jotta omavaraisempi ja kestävämpi ruuantuotanto olisi mahdollista.

Britanniassa tehtyjen arvioiden mukaan jopa 15 prosenttia ihmisistä pitäisi palata pienviljelyperustaiseen alkutuotantoon, jotta Britannia pystyttäisiin pitämään leivässä omavaraisesti.

Elintarviketalouden yliopistolehtori Toni Ruuska Helsingin yliopistosta sanoi Ylelle, että tällaista muutosta tarvitaan, koska kaiken huippu on käsillä. Tällä hän viittaa esimerkiksi öljyn tuotantohuippuun, jonka arvioidaan ajoittuvan tälle vuosikymmenelle.

Kyse voisi Ruuskan mukaan olla vähän samantyyppisestä rakennemuutoksesta, mikä on tapahtunut Suomessa 60-, 70- ja 80-luvuilla, mutta käänteisesti, kaupungeista maalle.

Tulevaisuus voi tietysti yllättää monella tapaa ja ongelmiin tulla ratkaisuja, joita vielä ei osata kuvitellakaan.

Jos ruuantuotannossa pitäisi kestävyyden vuoksi joissain asioissa ottaa askelia ajassa taakse päin, niin sama voi olla edessä kulutuksessakin.

Entisaikaan ihmiset käyttivät tuloistaan suhteessa suuremman osan ruokaan kuin nykyisin. Tuonti kaukomailta oli vähäisempää. Satokausiajattelu ja lähiruoka olivat normaaleita tapoja, eivät vain hetkittäisiä muoti-ilmiöitä.

Lihaa ruokavaliossa on ollut ennen jonkin verran vähemmän. Lihatiedotusyhdistyksen mukaan henkilöä kohti lihaa kului vuonna 2021 Suomessa luullisena lihana laskettuna 79 kiloa. Vuonna 1950 määrä oli yhdistyksen mukaan 29 kiloa ja 1970 se oli 50 kiloa.

Jos ruuantuotannon muuttaminen nähdään vaikeaksi, helppoa ei ole muuttaa kulutustakaan. Molempien jättimuutokseen täytyisi kuitenkin valmistautua nyt, jos ei haluta ottaa riskiä, että myöhemmin ajetaan kovaa vauhtia seinään.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.