
MTK:n puheenjohtajaehdokkaat toivovat MTK:n viestintään terävyyttä ja yhtenäisyyttä, sillä edes jäsenistö ei ole perillä piilossa tapahtuvasta edunvalvonnasta.
Ehdolla ovat toistaiseksi Tero Hemmilä, Eerikki Viljanen, Antti Kangas, Kati Partanen ja Juha Junnila.
Viljasen mielestä puheenjohtaja pitää saada esiin.
”Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemi on joka paikassa, kun puhutaan taloudesta. Meidän pitää saada omalla sektorillamme ilmaherruus, että MTK:lle soitetaan ensin. Politiikan vaikutus kasvaa ja kansanedustajista valitaan puolet etelästä, mutta olemme heille täysi mysteeri”, Viljanen sanoi.
Junnila muistutti, että asioista pitää olla rohkeat linjaukset ja ajoissa liikkeellä.
Hemmilän mielestä edunvalvontaa on tehty liikaa torjuntavoittojen kautta, keskitytty säilyttämiseen ja hyväksytty korulauseet kannattavuudesta.
”Täytyy tehdä jämäkät omat esitykset ja pitää aloitekynä omassa kädessä.”
Partanen korosti MTK:n kovaa osaamisenarvostusta, mutta kaipasi näkyvyyttä ja ennakoivuutta.
Kangas totesi, ettei arvostus tuo edunvalvonnallisia voittoja.
”Jopa tuottajien ja metsänomistajien näkökulma jää laihaksi, ihan kuin joku proffa olisi kirjoittanut lausunnot, kun niitä vertaa EK:n tai SAK:n kantoihin. Pelätään markkinasignalointia, mutta mitä siitä, jos tulee 100 000 sakko? Maksetaan se ja otetaan ilmatila haltuun.”
Kangas on kutsunut eduskuntaan kuultaviksi mieluummin maidontuottajien kuin kädenlämpöisen MTK:n edustajia.
”En pitäisi huonona, että puheenjohtaja soittaisi 30 suurimmalle tilalle ja kysyisi jäsenyyden syytä.”
Viestinnässä Kangas panostaisi sosiaaliseen mediaan ja nuorten tavoitteluun.
Muut luottaisivat enemmän perinteisiin medioihin eli suuriin sanomalehtiin ja Yleen.
”Sisällön pitää olla niin kiinnostavaa, että MTK:n puheenjohtaja on vakiovieras tv:n ajankohtaisohjelmissa”, Hemmilä sanoi.
Kaikkien mielestä edunvalvonta kaipaa yhtä ääntä ja yhteistyötä toimialajärjestöjen kanssa. Maito-, siipikarja- ja sikajärjestöt saavat helpommin äänensä kuuluviin kuin MTK, joka tekee raskaampaa lainsäädäntötyötä eikä voi olla aina yhtä ainoaa mieltä asioista.
Junnilan mielestä pitäisi päättää, pidetäänkö myös pienemmät tilat mukana ruoantuotannossa. Hemmilä pitäisi kehittävät tilat mukana ja selvittäisi Kankaan tavoin, miksi ne ovat tai eivät ole järjestön jäseniä.
”En pitäisi huonona, että puheenjohtaja soittaisi 30 suurimmalle tilalle ja kysyisi jäsenyyden syytä.”