Mercosur-sopimus ei ole riskitön, mutta tarpeellinen

EU ja Mercosur-maat olivat alkuvuodesta viemässä pitkään neuvoteltua kauppasopimusta hyväksyntävaiheeseen. Eteneminen kuitenkin pysähtyi, kun Euroopan parlamentti päätti niukassa äänestyksessä jäädyttää prosessin ja pyytää EU:n tuomioistuimelta arviota sopimuksen oikeudellisesta sopivuudesta. Taustalla oli myös laajempaa poliittista epäluottamusta.

Kauppasopimuksesta keskustelu on keskittynyt sopimuksen vastustajien osalta muun muassa tuotantostandardien riskeihin sekä suojamekanismien, kuten kiintiöiden riittämättömyyteen. Sopimuksen puoltajat taas korostavat hyötyjen suuruutta suhteessa haittoihin ja sopimuksen strategista merkitystä.

Erityisesti maataloussektorilla sopimus näyttäytyy keskustelussa ennen kaikkea tuontiin liittyvien uhkien kautta, kun taas vienti jää etäisemmäksi mahdollisuudeksi.

On hyvä, että asiasta syntyy kriittistä keskustelua, mutta usein keskustelu reagoi voimakkaammin uhkiin kuin hyötyihin. Mercosur-sopimuksessa ei ole kyse vain EU:hun tuonnista, vaan myös siitä, mitä EU ja Suomi voisivat viedä alueelle, jossa on noin 270 miljoonaa kuluttajaa.

Alueella kasvava keskiluokka kuluttaa enemmän ja monipuolisemmin jalostettuja tuotteita ja palveluita. Ostovoiman kehittymistä Mercosur-maissa ovat tietysti viime vuosina haitanneet samat kriisit kuin muitakin maita.

Suomen maatalouden ja elintarviketeollisuuden vahvuudet eivät perustu volyymiin, vaan jalostusasteeseen, laatuun ja erikoistumiseen. Juuri näille tuotteille markkinoille pääsyn esteet Etelä-Amerikassa ovat olleet merkittäviä. Sopimus olisi madaltanut näitä esteitä ilman olennaista haittaa kilpailulle EU-markkinoilla.

EU:n kauppapoliittinen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Yhdysvallat on käyttänyt tulleja neuvotteluvälineenä jopa hyvin painostavasti. Kiinan kanssa kauppa on yhä epäsymmetrisempää, ja esimerkiksi sianliha- ja maitosektori ovat saaneet osansa tullinokittelusta.

Mercosur-sopimus olisi tarjonnut EU:lle mahdollisuuden vahvistaa asemiaan suhteessa näihin toimijoihin avoimen kaupan kautta.

Sopimuksen jäädyttäminen kaventaa tätä liikkumatilaa. Kauppa jatkuu nykyisillä ehdoilla, joissa korkeat tullit ja muut esteet rajoittavat pääsyä juuri niille markkinoille, joilla EU:lla ja Suomella olisi paljon annettavaa.

Kysymys ei lopulta ole siitä, onko Mercosur-sopimus riskitön – sellaista kauppapoliittista sopimusta ei taida ollakaan. Verrattuna muihin EU:n vapaakauppasopimuksiin, Mercosur-sopimuksessa oli kuitenkin asetettu suhteellisen vahvoja suojamekanismeja maatalousmarkkinoille.

Olennaisempaa on, miten EU pääsee eteenpäin maailmassa, jossa tullit ja liittolaisten painostus ovat palanneet keskiöön. Tässä ympäristössä paikalleen jääminen on valinta, johon EU:lla ei ole varaa. Mercosur-sopimus olisi ollut askel kohti avointa ja ennakoitavaa kauppaa, josta vientivetoisella taloudella, kuten Suomella, on mahdollista hyötyä.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti