
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtajakisaan tuoreimpana kandidaattina lähtenyt Juha Junnila ei halua määritellä aktiiviviljelijää tilakoon perusteella. Hänen mukaan tukipolitiikassa halutut asiat eivät saa olla kytköksissä tilakokoon.
”En halua sellaista tilannetta, että kun olet kerran tippunut 'aktiiviviljelijän' statukselta, ettei olisi mitään mahdollisuutta palata takaisin.”
”Yhteiskunta suuntaa tukirahansa haluamiinsa toimiin, ja maatalousyritykset vastaavat tuottamalla tukipolitiikalla haluttuja asioita yrityskoosta riippumatta.”
”Suomessa pitää olla yrittäjän vapaus, ja sitä ei pidä mennä hallinnollisilla toimilla estämään.”
Esimerkiksi, jos tila on ajautunut viljelemään hömppäheinää suurimmalla osalla alastaan, tilalta ei voi viedä pois mahdollisuutta alkaa tuottaa valkuaiskasveja paremmaksi muuttuneen tukitason myötä.
Liian tiukka rajaus johtaa Junnilan mukaan myös byrokratiaan ja haittaa uuden yritystoiminnan syntymistä.
”En halua sellaista tilannetta, että kun olet kerran tippunut 'aktiiviviljelijän' statukselta, ettei olisi mitään mahdollisuutta palata takaisin.”
Metsätalous on Junnilan mukaan kohdannut kymmenen viime vuoden aikana valtavan määrän yhteiskunnallisia paineita. Esimerkkeinä hän nostaa harmaan suojelun ja ilmastonmuutoksen paineet.
Junnila mainitsee noin vuosi sitten tapahtuneet raakkutuhot, joiden ennaltaehkäisemisen suojavyöhykevaatimukset ministerin ja metsäteollisuuden oli helppo siirtää suoraan maanomistajille.
”Tästä seuraa metsänomistajille saamatta jääneitä tuloja.”
Junnilan mukaan on havaittavissa, että monet yhteiskunnalliset tahot haluavat nykyään rajoittaa metsien käyttöä. Usein joudutaan ristiriitaisiin asetelmiin omaisuuden suojan kanssa.
MTK:lla voisi Junnilan mielestä olla Brysselissä metsäteollisuuden kanssa yhteisiä tavoitteita. Tavanomaisesti MTK ja metsäteollisuus on nähty eri puolilla neuvottelupöytää esimerkiksi kotimaan neuvotteluissa.
Täytyy harkita, voisiko metsäteollisuuden kanssa löytää myös yhteisiä tavoitteita, Junnila sanoo.
”Tarvitsisi pohtia kirkkaammin, mitä teemme yksin, mitä kaverin kanssa ja mitä emme tee.”

Junnila pitää tärkeänä tuotantoalueiden yhdenmukaisuutta EU-alueella. Alkutuotannon osalta hänen mukaan Suomessa on usein eri pelisäännöt.
”Esimerkiksi sikaketjussa lopputuotteen osalta olemme kuitenkin samassa sisämarkkinassa.”
Ratkaisuina tilanteeseen Junnila ehdottaa myyntikieltoa ulkomaisille typistetyille sianlihatuotteille. Tämän jälkeen Suomessa saisi myydä vain sellaista sianlihaa, jonka tuottaminen olisi Suomessa laillista.
Toinen vaihtoehto olisi poistaa nämä hyvinvointivaatimukset. Se veisi eläinlainsäädäntöä taaksepäin eurooppalaiselle tasolle.
”En ole välttämättä tämän ratkaisun kannattaja, mutta saksalaiset kollegat laskivat aikanaan, että saparollisen lihasian kasvattaminen vaatisi 17 euron lisähinnan kattamaan hyvinvoinnin kustannukset.”
Karkeasti Suomessa on siis 17 euron kilpailuhaitta per tuotettu lihasika.
”Se työ, mitä Brysselissä tehdään on niin arvokasta, että sitä ei ainakaan vähentää kannata.”
Junnila korostaa myös MTK:n Brysselissä tehdyn työn merkitystä, joka jää usein näkymättömäksi.
”Brysselissä tehdään kuitenkin raamit moneen maa- ja metsätalouden päätökseen.”
Junnila luonnehtii, että MTK:n Brysselin pään arvokkaalla tekemisellä viljelijä saa runsaasti vastinetta jäsenmaksulleen.
”Se työ, mitä Brysselissä tehdään on niin arvokasta, että sitä ei ainakaan vähentää kannata.”