Miten pohjoiskarjalainen maitotila sopeutuu ilmastonmuutokseen?
Tulevaisuuden vaihtoehtoisissa kehityskuluissa korostuvat energiaratkaisut ja erikoistuminen.TilaajalleImatra
Tulevaisuudessa Suomenkin karjatiloilla joudutaan todennäköisesti miettimään nykyistä enemmän eläinten viilennystä. Arkistokuva. Kuva: Taina RenkolaMillaisia ovat maitotilat Pohjois-Karjalassa vuonna 2050, vai onko sellaisia ensinkään?
Muun muassa tätä on pohtinut Suomen Ympäristökeskuksen (Syke) Finscapes-työryhmä vuosina 2021–2024. Työn tuloksena julkaistiin viime syksynä erilaisia skenaarioita siitä, millainen tulevaisuus Suomessa saattaa olla.
Vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin perustuvien tulevaisuusnäkymien lisäksi ryhmä laati kuvitteellisia sopeutumistarinoita maitotiloille.
”Ne voivat auttaa ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon sisäistämisessä”, kertoi skenaarioita esitellyt Syken tutkija Anna Lipsanen Itä-Suomen ilmastokonferenssissa Imatralla.
Sopeutumistarinat perustuvat ennustettuihin vaikutuksiin, tilastotietoon ja paikallisten sidosryhmien haastatteluihin. Ne valottavat kokemuksia ja ratkaisuja, joilla tuottajat ovat sopeutuneet ilmastonmuutoksen luomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Pohjoiskarjalaisten maitotilojen sopeutumistarinoissa nousee esille muun muassa automatiikan rooli lehmien olosuhteiden säätelyssä kesähelteellä sekä uusiutuva kotimainen energia sen mahdollistajana.
Osittain toisenlaista sopeutumista kuvaa tarina omavaraisuuteen keskittyvästä maitotilasta, joka on erikoistunut tuottamaan premium-tuotteiden raaka-ainetta paikalliselle jalostajalle.
Onnistuminen perustuu hyvätuloisiin laatua ja puhtautta arvostaviin matkailijoihin asiakaskuntana.
Tarinassa mainitaan myös osan tiloista ryhtyneen yhteistyöhön monikansallisten toimijoiden kanssa ja kasvaneen suuriksi tehotuotantoyksiköiksi.
”Ennusteet ja koulutus edistävät maataloustuottajien sopeutumista, syntipukin roolin asettaminen taas nostaa vastakkainasettelua. Maatiloilla on tehty ja tehdään hyvin paljon ilmastotyötä”, totesi Savonia ammattikorkeakoulun lehtori Kati Partanen.
”Ennusteet ja koulutus edistävät maataloustuottajien sopeutumista, syntipukin roolin asettaminen taas nostaa vastakkainasettelua. Maatiloilla on tehty ja tehdään hyvin paljon ilmastotyötä.”
Siihen, millainen todellisuus oikeasti on 25 vuoden kuluttua, voi vaikuttaa vielä moni asia.
Ilmasto muuttuu nyt ennen näkemättömän nopeasti, muistutti meteorologi ja luontokirjailija Kerttu Kotakorpi ilmastokonferenssissa.
Lämpötilan nousun lisäksi Suomessa merkittävää on sademäärien muutos. Kolmessa vuodessa Suomen sademäärä on kasvanut yhdeksän prosenttia. Lisäksi lumipeitteinen aika on lyhentynyt nopeasti.
Kotakorpi totesi, että ilmastotyö on nyt sikäli helppoa, että tietoa vaikuttavista asioista on paljon.
”Muutenkin voi vaikuttaa kuin omassa elämässä ja omilla valinnoilla, esimerkiksi työpaikkojen ja muiden yhteisöjen kautta”, Kotakorpi sanoi.
Hän nosti esiin myös eläintuotteiden kulutuksen puolittamisen ympäristötekona, mutta ei kannustanut syyllistämiseen.
”Syyllistää ei saa, paitsi temuttamisesta, siitä saa näpäyttää”, jatkoi tilaisuuden juontanut Jani Halme viitaten kiinalaisen halpatavaran tilaamiseen.
”Syyllistää ei saa, paitsi temuttamisesta, siitä saa näpäyttää.”
Tiukka taloustilanne haastaa ilmastotyötä kunnissa, mutta joillakin uudistuksilla voidaan saada aikaan myös säästöjä.
Esimerkiksi Kuopiossa julkisten rakennusten energiaoptimoinnilla on onnistuttu säästämään yli 3 miljoonaa kilowattituntia sähköä vuosittain. Samalla on säästynyt noin miljoona euroa vuodessa, kertoi Kuopion ympäristö asiantuntija Mari Turunen.
Liikenteen päästöjen vähentäminen on vaikeaa etenkin maaseutualueilla. Kuitenkin esimerkiksi kevyen liikenteen väylien lisääminen taajamiin on edistänyt työmatkojen kulkemista pyörällä ja kävellen, kertoi ympäristöpäällikkö Antti Suontama Kontiolahdelta.
”Ei kannata puhua vain ilmastotoimista, vaan ennemmin kokonaiskestävyydestä ja työn laajemmista hyödyistä”, Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen totesi tilaisuuden paneelikeskustelussa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
