

Käytettyjä maatalouskoneita ulkomailta ostettaessa ilonaiheena on toivottavasti edullisen koneen lisäksi se, että tililtä ei tarvitse kaivaa rahaa arvonlisäveron maksamiseen. Suomesta ostetuistakin koneista arvonlisäveron saa toki takaisin, mutta raha on hetken aikaa lainassa valtiolla.
Toimitukseen yhteyttä ottanut maatalousyrittäjä ihmetteli, että hänen Ruotsista ostamansa traktorin laskuun oli lisätty Ruotsin 25 prosentin arvonlisävero. Menettelytapa on EU-lainsäädännön vastainen. Jos kyseinen traktori olisi myyty ensin suomalaiselle yritykselle ja vasta sieltä viljelijälle, olisi kauppahinnan päälle tullut Suomen 24 prosentin arvonlisävero.
”EU-maissa sovellettava verolainsäädäntö on käytettyjen ja uusien koneiden osalta selkeä. Jos maatalouskone ostetaan verollista yritystoimintaa varten, ei myyntimaan arvonlisäveroa lisätä kauppahintaan”, johtava veroasiantuntija Mika Jokinen Verohallinnosta sanoo.
”Ostajan pitää aina kuitenkin tarkistaa, että laskussa on maininta siitä, että kysymyksessä on tavaran yhteisömyynti. Laskussa on tällöin merkintä intra community supply ja suomalaisen ostajan arvonlisäverotunniste. Arvonlisävero merkitään tunnuksella VAT, value added tax.”
”Jos ulkomailta ostettujen tuotteiden laskuun on lisätty arvonlisävero, sitä ei pidä maksaa.” Mika Jokinen
Kun kone- tai tarvikekauppa on tehty, pitää ostajan muistaa tehdä ostostaan ilmoitus normaalin arvonlisäveroilmoituksen yhteydessä. Siinä osto merkitään kohtaan Tavaraostot muista EU-maista ja siitä suoritettava vero kohtaan Vero tavaraostoista muista EU-maista.
Ostettaessa esimerkiksi tuhannen euron maatalouskone toisesta jäsenvaltiosta merkitsee ostaja arvonlisäveroilmoitukseensa ostosta suoritettavaksi arvonlisäveroksi 240 euroa, vaikkei tämä raha konkreettisesti liikukaan. Sama arvonlisävero vähennetään ilmoituksen toisessa kohdassa. Vaikka vähennyslaskun lopputulos on nolla, pitää ilmoitus tehdä. EU-maiden viranomaiset vaihtavat tietoja maiden välisestä kaupankäynnistä ja asia tulee Verohallinnon tietoon joka tapauksessa.
Jos koneita tai tarvikkeita ostetaan Euroopan unionin ulkopuolisista maista, on menettelytapa sama. Jokinen kuitenkin muistuttaa, että EU:n ulkopuolelta ostettuihin tuotteisiin saattaa tulla tulli, joka voi nostaa kyseisen tuotteen hintaa.

Jotta ulkomaan ostosten verotus ei olisi aivan näin yksinkertaista, on edellä kuvattuun kauppatapaan olemassa poikkeus. Käytettyjä koneita voi EU-yhteisömyynnin sijasta myydä myös niin sanottuna marginaaliverotettavana myyntinä. Tämä ilmoitetaan laskussa sanoilla margin scheme - second-hand goods.
Marginaaliverotettavassa myynnissä koneen myyjä maksaa maansa arvonlisäveron vain oman katteensa osuudesta. Näin vältetään kaksinkertainen verotus, koska koneesta on jo uutena maksettu täysi arvonlisävero.
Myös marginaaliverotettavan tavaran laskussa arvonlisäveron kohta on nolla. Tavaran myyjä sisällyttää maksamansa arvonlisäveron tuotteen arvonlisäverottomaan hintaan. Suomalainen ostaja ei voi vähentää kauppahinnan sisältämää arvonlisäveroa, eikä hän ilmoita kyseisestä ostosta mitään arvonlisäveroa maksettavaksi eikä vähennettäväksi. Marginaaliverolla myytävä tuote on edellä kerrotusta syystä yleensä kalliimpi kuin EU-yhteisömyyntinä myytävä tuote.
”Ostajan pitää olla hereillä ja kysyä etukäteen tuotteen myyjältä, kumpaa tapaa hän myynneissään soveltaa. Jos EU-maista tai EU:n ulkopuolisista maista ostettujen tuotteiden laskuun on lisätty arvonlisävero, sitä ei pidä maksaa. Jos veron on erehdyksessä maksanut, sitä ei saa vähentää arvonlisäveroilmoituksessa. Väärin perustein maksettua veroa on myös hankala saada perittyä takaisin ulkomailta”, Jokinen painottaa.