Maatalouden menestysresepti: Viljelijöille lisää keskinäistä yhteistyötä – riskienhallintaa, ennakointia ja markkinaosaamista on terästettävä
15 vuoden päästä maatalousyrittäjän tulot muodostuvat ruuantuotannosta, ekosysteemipalveluista sekä muista liiketoimintamahdollisuuksista.Tilaajalle
Viljelykiertojen monipuolistamisessa on monia etuja. Myös talous hyötyy. Valkuaiskasvien viljelyssä ja jalostamisessa ollaan ehkä vasta alkuvaiheessa. Kuva: Johannes tervo, Jarkko Sirkiä, Hanna Koikkalainen, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaKeskustelu maataloudesta on usein puhumista haasteista ja vaikeuksista. Luonnonvarakeskus Luke järjesti tiistaina webinaarin, jossa tutkijat kertoivat maatalouden mahdollisuuksista ja menestystekijöistä.
Asiantuntijoiden puheenvuoroissa korostui tarve viljelijöidenvälisen yhteistyön lisäämisestä. Myös taloustaidot ja riskienhallinta kaipaavat terästämistä.
Ajattelutavan muutosta vaatii edelleen päästää irti tuotantolähtöisyydestä eli tuotettavien kilojen tuijottamisesta tulos- ja kuluttajalähtöisyyteen.
Lukessa on laadittu ruokavisio 2040. Noin 15 vuoden päästä tavoitteena on ruokaketju, jossa kotieläin- ja kasvitilat tekevät vahvaa yhteistyötä ja luovat kiertotaloutta.
Tuotantopanosten kotimaisuusaste on visiossa korkea. Maatalouden kannattavuusongelmat on ratkaistu ja tuotanto on tehokasta sekä ilmastoviisasta.
Kannattavuusongelmien ratkaisussa tärkeää on siirtyä pois tuotantolähtöisyydestä tuloslähtöisyyteen, sanoo tutkimuspäällikkö Hanna Karikallio.
Tällöin tuotantoa ja tuotantomääriä muutetaan markkinoiden mukana. Visiossa 15 vuoden päästä maatalousyrittäjän tulot muodostuvat ruuantuotannosta, ekosysteemipalveluista sekä uusista liiketoimintamahdollisuuksista.
Suomen ruokavienti perustuu vuonna 2040 lisäarvotuotteisiin, joissa hyödynnetään dataa laadusta ja jäljitettävyydestä.
Riskienhallinta, markkinoiden ja politiikan seuraaminen sekä ennakointi ovat viljelijän välttämätöntä perustyötä.
Maatalousmarkkinoilla on viime vuosina koettu suuria hintavaihteluita ja maatilojen kannattavuus on heilunut niiden mukana.
Paras neljännes maatiloista kuitenkin tekee vuodesta toiseen kohtuullisen hyvää tulosta, muistuttaa tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
Näillä viljelijöillä on markkinaosaamista ja mahdollisesti erikoistuotantoa tai suoramyyntiä.
Markkinariskit on otettava tiloilla vakavasti ja oman sadon tuotantokustannukset on tiedettävä, Niemi sanoo.
”Riskienhallinta, markkinoiden ja politiikan seuraaminen sekä ennakointi ovat viljelijän välttämätöntä perustyötä. Markkinariskeihin varautuminen esimerkiksi hintakiinnityksillä on aiempaa tärkeämpää.”
Kun tuotantopäätökset tehdään tuottaja- ja panoshintojen mukaan, muuttuu tuotanto kysyntää vastaavaksi.
Millaiseksi maatalouspolitiikka muuttuu 2030-luvulla?
Niemi näkee, että tuki siirtyy maatalouden tuottamiin julkishyödykkeisiin eli tukea maksetaan viljelijöille esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden edistämisestä, ilmastonmuutoksen torjunnasta, eläinten hyvinvoinnista ja kulttuurimaisemasta.
Viljelijä on kuin keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja.
Kasvinviljelyssä maatiloilla on edelleen paljon varaa lisätä yhteistyötä, katsoo erikoistutkija Csaba Jansik.
Esimerkiksi kasviproteiinien tuotannossa potentiaalia olisi paljon nykyistä enempään. Tuottajaosuuskunta tai tuottajaorganisaatio voisi esimerkiksi lähteä jalostamaan herneproteiinijakeita elintarviketeollisuudelle kotimaahan ja vientiin, Jansik visioi.
Se vaatii viljelijöiltä yhteistyötä, luottamusta ja rohkeutta. Baltiassa tuottajien osuuskunnat ovat menestyneet.
”Suomalaisen ruuan lisäarvo eli korkea laatu syntyy pitkälti maatiloilla”, Jansik muistuttaa.
”Tarvitaan myös teollisuuden tekemä työ, mutta ruuan laatu, puhtaus ja vastuullisuus tehdään jo maatiloilla.”
Myös Jansik painottaa viljelijän talous- ja johtamistaitoja. ”Viljelijä on kuin keskisuuren yrityksen toimitusjohtaja paitsi hänen pitää usein selvitä yksin kaikista yrityksen tehtävistä.”
Sadon markkinoinnissa ja tuotantopanosten hankinnassa viljelijät voisivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi tuottajaorganisaatioilla.
Maatalouden datasta povataan viljelijöille tulojen lähdettä tulevaisuudessa. Miten tiedolla voi tehdä rahaa?
Dataan perustuva ruuan jäljitettävyys ja tuotetieto alkutuotannosta lähtien tuovat kilpailuetua vientimarkkinoilla, sanoo erikoistutkija Terhi Latvala.
Sen avulla voidaan valmistaa lisäarvotuotteita, mikä hyödyttää koko ketjua, myös viljelijää.
Lukessa visioidaan tuottajien dataosuuskuntia. Silloin viljelijä ei jäisi yksin neuvottelemaan suurten pelurien kanssa.
Dataosuuskunnassa jokaisella tuottajalla olisi oma data hallussaan ja he luvittaisivat dataansa yhteisesti sovituilla tavoilla osuuskunnan yhteiseen käyttöön.
Osuuskunta voi muodostaa isoja tietoeriä, joita voidaan tarjota elintarviketeollisuudelle tai esimerkiksi vientitoimijoille.
Viljelijät eivät ole olleet sadetuksesta kiinnostuneita, koska sen aloituskustannukset olisivat korkeat tuottajahintoihin nähden.
Kasvintuotannossa viljelykiertoja on monipuolistettava.
Monipuolinen kasvivalikoima parantaa maan kasvukuntoa ja kasvinterveyttä. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät tulevaisuudessa, jolloin eri aikaan eri kasvuvaiheessa olevat kasvit pienentävät tilan satotappioiden riskejä.
Kuivuus nostaa pohdintaan kastelun myös kevätviljoille.
Tutkimusten mukaan viljelijät eivät ole olleet sadetuksesta kiinnostuneita, koska sen aloituskustannukset olisivat korkeat tuottajahintoihin nähden, tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio kertoo.
Kasvintuhoojien ennustetaan tulevaisuudessa lisääntyvän, kertoo erikoistutkija Marja Jalli. Uhkien torjuntaan sopii monipuolinen viljelykierto ja erilaisten torjuntakeinojen yhdisteleminen. Tärkeää on tarkkailla ja tunnistaa kasvintuhoojia.
Tilaisuus painottui kasvintuotantoon. Lukessa on tavoitteena järjestää syksyllä kotieläintalouden tulevaisuuteen pureutuva webinaari.
- Osaston luetuimmat
