Traktorikyydit pyhäkouluun johti sakkoihin Iisalmen maalaiskunnassa
1950-luvulla pyhäkoulukulttuuri oli voimissaan ja toisinaan lasten matka kylällä pidettyyn tilaisuuteen taittui jopa traktorikyydillä.Tilaajalle
Mummolan Nuffield ja perheen lapset vuonna 1957. Kuva: Mailis JanatuinenMailis Janatuinen kertoo varttuneensa karjalaisen isän ja savolaisen äidin lapsena Pohjois-Savossa, Iisalmen maalaiskunnassa 1950-luvulla.
Sotien jälkeisinä vuosina ei ollut tavatonta, että lapset osallistuivat kirkon järjestämään pyhäkouluun lähes poikkeuksetta.
”Kylällämme oli paljon lapsia, jotka kävivät sunnuntaisin pyhäkoulussa. Taisipa paikalla olla joskus viisikymmentäkin lasta; tapana oli näet lopettaa pyhäkoulussa käyminen vasta rippikouluikäisenä”, Janatuinen kertoo.
Hänen muistelmiensa mukaan kukin kylän perheistä avasi pyhäkoululle ovensa omalla vuorollaan.
”Jos kokoonnuimme lähellä kotiamme, me lapset tietenkin kävelimme naapuriin, mutta kylän kauimmainen talo sijaitsi kaukana metsän keskellä – matkaa sinne saattoi kertyä jopa viitisen kilometriä”, Janatuinen muistelee.
”Viiden kilometrin taival oli siis ihan liian pitkä pienimmille lapsille. Niinpä enollani oli tapana kyyditä meidät traktorinsa peräkärryillä tuohon metsämökkiin.”
”Enoni varmaan ajatteli, että tarkoitus pyhittää keinot – täytyyhän lasten pyhäkouluun päästä.”
Janatuisen enon traktori oli merkiltään Nuffield, tuttavallisemmin Nuhvi, joka oli vasta ostettu, ja kylän ensimmäinen traktori.
”Tie tuohon metsämökkiin ei suinkaan ollut tasainen ja me lapset pitelimme peräkärryn reunoista rystyset valkoisina.”
Epätasaisesta kyydistä huolimatta muistot traktorikyydeistä ovat lämpimät.
”Mukava matkahan se muuten oli, meillä oli lavalla oikein retkitunnelma päällä.”
Ihmisten kuljettaminen traktorin peräkärryillä oli kuitenkin kiellettyä jo tuohon maailmanaikaan, mikäli henkilöt eivät liittyneet kuorman kuormaamiseen, Janatuinen muistelee.
”Enoni varmaan ajatteli, että tarkoitus pyhittää keinot – täytyyhän lasten pyhäkouluun päästä. Muuan naapuri, jonka kanssa enollani taisi olla vähän huonot välit, ei kuitenkaan ajatellut samalla tavalla.”
Naapuri otti ja ilmoitti traktorikyydityksistä poliisille.
”Tulos oli se, että eno sai hyvästä työstään sakot ja me lapset jouduimme siitä lähtien kävelemään omin jaloin myös kylän kauimmaiseen metsämökkiin. Kyläläiset asettuivat kyllä tässä kahakassa yksimielisesti enoni puolelle”, Janatuinen kertoo.
Juttu on osa MT:n Rakkain traktorini -sarjaa, jossa kerromme lukijoidemme tarinoita traktoreiden takaa.
- Osaston luetuimmat
