Valion laskelma: 20 sentin nousu sähkön hintaan tuo Suomen maidontuotannolle 66 miljoonan euron lisäkustannuksen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seurannut markkinamyllerys ovat pistäneet monilla prioriteetit uusiksi. Yhteiskunnallinen keskustelu on kääntynyt yhä enemmän elämän perusasioihin, kuten ruokaan, lämpöön ja turvallisuuteen. On harmillista, että asioiden tärkeyden ymmärtämiseen tarvittiin sota.

Alkutuotanto on avainasemassa huoltovarmuuden ja turvallisuuden säilyttämiseksi. Sanotaan, että anarkia on kolmen aterian päässä. Arvostus alkutuottajia kohtaan on selvästikin kasvanut näinä aikoina, mutta laskuja sillä ei makseta.

Sähkön hinnan nousu on tuonut lisää synkkiä pilviä erityisesti kotieläintiloille. Kuinka lujaa sähkön hinnan nousu iskee kuhunkin tilaan, riippuu siitä, minkälainen sähkösopimus sattuu olemaan. Sähkönkulutuksen pienentäminen esimerkiksi maitotilalla on lähes mahdotonta. Lehmät on pakko lypsää ja maito jäähdyttää.

Valio on laskenut, että keskikokoisella, noin 400 000 litraa vuodessa tuottavalla tilalla 20 sentin korotus kilowattituntihintaan tuo lisäkustannuksia 12 000 euroa. Valion Carbo-laskelmien mukaan valiolaisten tilojen keskimääräinen sähkönkulutus on 0,15 kWh/maitolitra.

Suomalaiset maitotilat tuottavat yhteensä noin 2 200 miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Koko maidontuotannolle 20 sentin korotus sähkön hintaan toisi Valion laskelmien mukaan 66 miljoonan lisäkustannuksen.

Voisi kuvitella, että lopettamistahti olisi tänä vuonna ollut hurja. Valion alkutuotantojohtaja Ilkka Pohjamon mukaan valiolaisia tiloja on lopettanut tänä vuonna viime vuotta vähemmän. Tammi-elokuun aikana maidontuotannon lopetti 197 valiolaista tilaa. Viime vuonna vastaavana ajanjaksona luku oli 273 tilaa.

Toisaalta sukupolvenvaihdosten määrä on romahtanut (MT 23.9.). Vuonna 2021 tehtiin vielä noin 250 maatilan sukupolvenvaihdosta. Tänä vuonna saatetaan jäädä alle 200:n. Näissä luvuissa on mukana kaikki tuotantosuunnat.

Nuoria on turha houkutella alalle kiiltokuvilla idyllisestä maaseudusta. Edes alan tärkeyden rummuttaminen huoltovarmuudella ja ruuantuotannolla ei auta, jos taloutta ei saada korjattua.

Samaan aikaan mietityttää myös se, että investointitahti on sekä kone- että rakennuspuolella ollut vaisua. Se on tietysti ymmärrettävää, kun kustannukset ovat korkeat, talous tiukalla ja maailmantilanne epävarma, mutta nyt pitäisi pystyä ajattelemaan tulevaisuutta viiden, kymmenen ja 20 vuoden päähän. Ei pelkästään maatiloilla vaan myös politiikassa ja muualla ruokaketjussa.

Nyt on riskinä noidankehän syntyminen. Maatila ei halua investoida tai ei pysty siihen, ja sen kiinnostavuus laskee nuoren potentiaalisen tuottajan silmissä. Sama tila alkaa jäähdytellä, kun tilalle ei vaikuta olevan jatkajaa. Tämän jälkeen jatkaminen voi jo taloudellisestikin olla liian raskas taakka uudelle tuottajalle. Lehmät lähtevät ja pellot vuokrataan pois.

Tulevaisuuteen on pakko katsoa ja uskoa, jotta liian moni tila ei luisu tähän noidankehään.

Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun tuottaja