Munantuottaja on huolissaan kaupan hinnanalennusaikeista − moni tila tehnyt isot investoinnit ja velkaa on runsaasti

Askaislaisella Rekolan kanatilalla on takana yli puolen miljoonan euron investoinnit. Kaksi häkkikanalaa on muutettu lattiakanaloiksi. Viimeisin saatiin käyttöön kesäkuun alussa, Jussi Rekola kertoo.

Rekola ymmärtää tuotantotavan muutosta ja pitää lattiakanaloihin siirtymistä etuna niin eläimille kuin kanalassa työskenteleville. Muutostahti on hänen mukaansa ollut kuitenkin aivan liian nopea. Vasta käyttöiän puolivälissä olevat virikehäkit päätyivät romuksi.

Virikehäkit otettiin viranomaismääräyksellä käyttöön reilu vuosikymmen sitten, millä edistettiin eläinten hyvinvointia. Lattiakanaloihin siirtyminen on ollut kaupan tahto.

Kauppa perusteli lattiakanaloihin siirtymistä asiakkaiden vaatimuksilla, mutta kaupassa asiakkaat valitsivat halvinta eli häkkikanaloissa tuotettuja munia, Rekola toteaa.

Rekola tuottaa munia Kiekulle ja on yhtiön hallituksessa. Kiekun tuottajista valtaosa on jo vaihtanut lattiakanaloihin ja viimeiset tekevät niin lähimmän vuoden aikana.

Kuvaajan ilmestyminen ovelle kerää hetkessä ison joukon uteliaita kanoja ihmettelemään. Rekolan tilan vanhin lattiakanala on vuodelta 2007. Kuva: Pasi Leino

Rekolan mukaan munantuotannon tilanne on tyydyttävä. Kahden vuoden takainen hintojen korotus pelasti kriisiin ajautuneen alan.

Rekolakin oli laittamassa pois kanoja kesken munintakauden, kun tulos painui nollaan ja osin tappiolliseksi. Työlle ei saanut enää palkkaa.

Viljan ja rehun hinnat kallistuivat jyrkästi, kuten kaikki muutkin kustannukset, mutta tuottajahintoihin ei saatu korjausta. Lopulta kauppa suostui korotuksiin.

Nyt ilmassa on taas epävarmuutta, kun kaupan puolelta on kuultu näkemyksiä hintojen alentamisesta. Rekolaa tilanne huolestuttaa, sillä suuri osa tiloista on juuri investoinut lattiakanaloihin ja velkaa on runsaasti.

Rekolan tila sijaitsee kaukana muista kanaloista, mistä on etua tautien takia. Silti tila valikoituu joka vuosi lintuinfluenssatesteihin, vaikka niiden pitäisi perustua satunnaisotantaan. Rekola ymmärtää syyn.

Tila sijaitsee niemessä kahden merenlahden välissä. Mynälahti on hanhien muuttoreitillä ja rantapelloilla pysähtyy kymmeniätuhansia lintuja. Tuhojakin on tullut, kun hanhiparvi on syönyt oraat.

Munantuotannossa on ollut lievää ylituotantoa vuosikymmeniä, mutta viennin ansiosta markkinat ovat tasapainossa. Korkeasta laadusta sekä salmonella- ja antibioottivapaudesta ei kuitenkaan ole saatu lisähintaa. Kuva: Pasi Leino

Rekola opiskeli markkinointia Helsingin yliopistossa ja oli sen jälkeen hetken vieraalla töissä. Veri veti kuitenkin tilanpitoon.

Isä oli muuttanut tilan päätuotantosuunnan kanojen pitoon ja Jussi rakensi jo opiskeluaikoinaan toisen kanalan. Kolmas ja samalla ensimmäinen lattiakanala valmistui 2007.

Kanoja oli parhaimmillaan 63 000, mutta häkeistä luopuminen pudotti määrän 50 000:een.

Peltoa on 250 hehtaaria. Sato riittää huippuvuonna tilan tarpeisiin, mutta viime vuodet ovat olleet hankalia. Viljaa on ostettu naapureilta. Kuivuus verotti tämän kesän satotoiveita, mutta keskinkertaiseen voidaan yltää, Rekola arvelee.

Kanalanpitoa halutaan jatkaa ja puolisokin on sopeutunut karjatilan arkeen. Alkuaikoina ennen lapsia joskus räiskyi, kun piti lähteä elokuviin ja lähdön hetkellä jokin moottori särkyi kanalasta.

Rekoloilla on kaksi poikaa, josta vanhempi aloittaa kakkosluokalla syksyllä. Onko heistä jatkajiksi?

”Saavat päättää sitten joskus itse, mitä tekevät. Jääkiekko ja jalkapallo kiinnostavat vanhempaa poikaa enemmän kuin maatilan tekemiset, mutta puolitoistavuotias viihtyy traktorin hytissä.”

Edellinen sukupolvi on edelleen apuna. ”Isä ei tule enää kanalaan, mutta huolehtii koneista. Tulee kun ehtii ja toteaa, että nyt tunnit ovat kivoja, kun ei ole pakko.”