Moision tila on saanut vuosien saatossa lukuisia palkintoja maidontuotannon laadusta. Kuvassa Tapani Tiura ja Juha Rinkinen. Kuva: Rami Marjamäki
Miten tuotetaan laatumaitoa puolen vuosisadan ajan? Taustalla pari periaatetta ja yksi lehmärotu ‒ ”Siinä mielessä tyylini on vähän venäläinen”
Moision tilalla oli 20 lypsävää lehmää, kun Juha Rinkinen siirtyi isännäksi. Eläinmäärää kasvatettiin nopeasti viiteenkymmeneen ja myöhemmin yli kahteensataan.TilaajalleRuovesi
Karjakko Veera Mäkinen, maatalousyrittäjä Juha Rinkinen (kuvassa keskellä) ja edellisen puoliso Tapani Tiura hoitavat lypsykarjaa Moision tilalla. Kuvassa myös 17-vuotias lehmä Rounion Hjärtta Ylisma. Kuva: Rami MarjamäkiMaatalousyrittäjä Juha Rinkisen navetasta Ruovedeltä löytyy ainoastaan punaruskeavalkoisia lehmiä. Holsteineja karjassa ei ole enää lainkaan, vaan eläinaines painottuu kokonaisuudessaan ayrshireen.
”Tässähän on koulukuntaeroja. Osa näkee pelkät maitolitrat, ja silloin valinta on yksiselitteisesti holstein”, Rinkinen pohtii.
”Mutta ayrshiren maito on litrahinnalta parempaa, koska siinä on paremmat pitoisuudet. Ja se tulee vähemmillä tuotantopanoksilla.”
Viljelijä kertoo venäläisestä maatalousyrittäjästä, joka vieraili Moision tilalla Ruovedellä kymmenisen vuotta sitten.
”Tämä rouva suunnitteli tuhannen lehmän navetan rakentamista Venäjälle. Hän sanoi että ymmärtää, miksi meillä on vain ayrshireitä, koska holsteinit ovat kristallia.”
Juha Rinkinen ymmärsi heti, mitä vertauksella tarkoitettiin.
”Että ne ovat hauras, helposti sairastuva ja rikkoontuva rotu. Siinä mielessä tyylini on vähän venäläinen, mitä karjanhoitoon tulee. Tykkään, että karja kestää.”
”Tyylini on vähän venäläinen, mitä karjanhoitoon tulee. Tykkään, että karja kestää.”
Rinkinen peräänkuuluttaa tilanpidossa säntillisyyttä. Siihen kuuluu, että työntekijät tuntevat eläimet ja tilan. Myös työnjako on selkeä ja jokaisen omia vahvuuksia tukeva.
”Tilan toinen yrittäjä Jani Huotari vastaa nuorkarjasta ja byrokratiasta. Hän on ilmiömäisen hyvä paperihommien kanssa, kun itse en voi niitä sietää”, Rinkinen kertoo.
Lypsylehmistä huolehtivat Juha Rinkinen ja karjakko Veera Mäkinen. Rinkisen miesystävä Tapani Tiura auttaa myös säännöllisesti tilan töissä.
”Minulla on kasvinviljelytila Akaassa, mutta pääsen sieltä yleensä parina päivänä viikossa tänne auttelemaan”, Tiura sanoo.
Osa tilan peltotöistä, kuten puinnit, ostetaan ulkopuoliselta urakoitsijalta.
Tilan pitkäjänteinen kehitystyö on huomioitu myös palkinnolla. Walter Ehrströmin Säätiö palkitsi kuluvan viikon maanantaina kultaisin mitalein maidontuottajia. Yhtenä 50-vuotispalkinnon saaneista tiloista palkittiin Maatalousyhtymä Moisio Ruovedeltä.
Kyseessä ei ole Juha Rinkisen sukutila, vaan hän hyppäsi maatalousyrittäjäksi työskenneltyään ensin tilalla lomittajana.
”Maitotila oli edellisen omistajan hallussa 2000‒2008, mutta hän sairastui ja asiat menivät haastavaan asentoon. Maidontuotannon alasajo oli jo käynnissä, mutta sitten löytyikin hullu lomittaja, joka siirtyi yrittäjäksi”, Rinkinen murjaisee.
Rinkinen tuli tilalle lomittamaan isännän sairaslomaa 2006. Reilua vuotta myöhemmin hän aloitti itse maatalousyrittäjänä ostettuaan karjan ja vuokrattuaan tilan.
”Ensiajat olivat haastavia, kun tuottavuus piti saada nopeasti kasvuun. Mutta säntillisellä työllä siinä onnistuttiin”, Rinkinen muistelee.
Entä miltä kultainen palkinto tuntuu maitotilalliselle?
”Ei se kauheasti tunnu miltään, sillä ajattelen, että huipputasoisen maidon tuottaminen kuuluu asiaan. Se on jotain, mistä ei tingitä”, Rinkinen miettii.
”En väheksy palkintoa. Se on hieno tunnustus tehdystä työstä.”
Rinkinen painottaa, että palkitsemisen yhteydessä on mainittava edellisen sukupolven työ.
”Irja Moisio saapui tänne emännäksi 1960-luvulla. Aluksi täällä oli lypsykarjan lisäksi myös sikoja. Irja oli kantava voima kaikissa tilan töissä vuosikymmenten ajan. Hän lypsi vuonna 1975 ensimmäiset laatumaitolitrat”, Rinkinen sanoo.
Moision tilalla oli 20 lypsävää lehmää, kun Rinkinen siirtyi isännäksi. Eläinmäärä kasvatettiin nopeasti viiteenkymmeneen.
Maatalousyrittäjä Juha Rinkisen mukaan tilan eläinaines on kehittynyt muutamassa vuodessa hurjasti jalostuksen ansiosta. ”Myös utareterveyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota”, karjakko Veera Mäkinen sanoo. Kuva: Rami Marjamäki2015 tila kasvoi lisää, kun rakennettiin uusi, entistä suurempi navetta.
”Nyt täällä on 120 lypsävää lehmää sekä nuorkarjaa satakunta päätä. Viljelyssä on vuokramaineen 185 hehtaaria peltoa, jotka ovat nurmella ja rehuviljalla. Kaikki menee omien eläinten ruuaksi”, Rinkinen kertoo.
”Olennaisinta on säntillisyys ja tarkkuus kaikessa tekemisessä. Jos asenne on sellainen, että lipsuu jos lipsuu, niin aivan varmasti alkaa lipsua.”
Mikä on laatumaidon salaisuus, kun asioita tarkastellaan peräti puolen vuosisadan perspektiivillä?
”Siinä on tietenkin monta asiaa, joiden on toimittava yhdessä”, Rinkinen puntaroi.
”Olennaisinta on säntillisyys ja tarkkuus kaikessa tekemisessä. Jos asenne on sellainen, että lipsuu jos lipsuu, niin aivan varmasti alkaa lipsua.”
Säntillisyydellä Rinkinen viittaa muun muassa eläinterveyteen sekä peltojen kasvukuntoon.
”Navettamme on syystä asemalypsyssä. Koemme sen parhaaksi tavaksi pysyä kärryillä siitä, mitä eläimille kuuluu. Kun eläimiä näkee ja koskettaa lähietäisyydeltä kaksi kertaa päivässä, sairaudet tai muut olennaiset muutokset huomaa.”
Juha Rinkinen katsoo, että maitotilan pyörittämisessä tärkeintä on tarkkuus ja säntillisyys. ”Oikomista tämä homma ei kestä.” Kuva: Rami MarjamäkiTilalla karjakkona kahdeksan vuoden ajan työskennellyt Veera Mäkinen vannoo niin ikään asemalypsyn nimiin.
”Asemalla näkyy oletettava lypsettävä maitomäärä. Se myös näyttää, jos lehmä lypsi oletettua enemmän tai vähemmän. Jos maitomäärä onkin paljon miinuksella, niin pitäisi tyhmemmänkin tajuta, että jotain on vialla.”
Juha Rinkinen korostaa, että kasvukuntoiset pellot ovat hyvinvoivan karjan edellytys.
”Laatu ja satotaso pelloilla kulkevat mielestäni aika pitkälti käsi kädessä. Nurmi täytyy perustaa kunnolla ja huolellisesti, eikä siinä kohtaa pidä turhaan säästellä tuotantopanoksista. On myös olennaista, että nurmi on monilajinen”, viljelijä pohtii.
Moision tila voitti valtakunnallisen nurmipalkinnon 2014.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
