MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sekä Luken professori Juha Kantanen kävivät rapsuttelemassa lapinlehmiä. Rodun edustajat ovat ystävällisiä ja älykkäitä. Kuva: Kai Tirkkonen
Sukupuuton partaalta pelastettu alkuperäiskarja palasi Lappiin – Pelson lapinlehmät ja lampaat saivat uuden kodin Louelta
Elävä geenipankkikarja siirtyi Pelson vankilamaatilalta ammattiopisto Lappian uusiin tiloihin. Ilmassa oli haikeutta ja kiitollisuutta.TilaajalleTervola
Viimeinen eläinkuljetus Pelsolta Louelle saapui maanantai-iltapäivänä. Lapinlehmät astelivat rauhallisesti uuteen kotipihaan laumansa joukkoon. Kuva: Kai TirkkonenLampaat ovat vielä melko arkoja, mutta lapinlehmät tulevat nopeasti tekemään tuttavuutta.
Suomen alkuperäisrotuja edustava geenipankkikarja siirtyi vuosien odotuksen jälkeen Pohjois-Pohjanmaan Vaalasta Pelson vankilamaatilalta Lapin Tervolaan ammattiopisto Lappian opetusmaatilalle Louelle.
Pelsolta siirtyi yhteensä 450 lammasta. Katraaseen kuuluu niin suomenlampaita kuin kainuunharmaksia. Pohjoissuomenkarjaan kuuluvia nautoja siirtyi yhteensä 140, joista 65 on lypsäviä lapinlehmiä.
”Alkuperäisrotuina nämä eläimet ovat kansallisaarteita, joista meillä on oikeus, velvollisuus ja ilo pitää huolta”, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoi maanantaina Louella alkuperäiskarjojen omistusoikeuden lahjakirjan luovutustilaisuudessa.
Husu-Kallio kiitti Pelson väkeä huolenpidosta ja sitoutumisesta. Geenipankkikarja on ollut vankilan hoidossa lähes 40 vuotta.
”Eläimiä hoidettiin ammattitaidolla ja rakkaudella joka ikinen päivä.”
Risen Antti Hartikainen luovutti Pelson eläinten omistusoikeuden lahjakirjan Lappian Virpi Liljalle. Kuva: Kai TirkkonenRikosseuraamuslaitoksen (Rise) muutoksien vuoksi Pelson vankila maatiloineen lakkautetaan ja eläimille täytyi löytyä uusi koti. Vuonna 2019 päätettiin, että karja siirtyy kokonaisuudessaan Lappian tiloihin Tervolan Louelle.
”Loue oli ylivoimaisesti paras vaihtoehto”, Husu-Kallio totesi.
Ammattiopiston opetusmaatilan uuteen lampolaan ja navetan parannukseen on investoitu kaikkiaan kolme miljoonaa euroa.
Lapinlehmät joutuivat uudessa kotinavetassaan opettelemaan käymään lypsyrobotilla. Kuva: Kai TirkkonenTilaisuudessa aistittiin paitsi iloa, myös haikeutta.
”Pelson vangeille eläintenhoito on ollut tärkeää työtä ja he ovat kokeneet sen mielekkääksi. He ovat oppineet ammatillisia ja sosiaalisia taitoja”, Risen Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen aluejohtaja Antti Hartikainen kertoi.
1980-luvun lopulla niin itäsuomenkarja eli kyyttö kuin pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä oli sukupuuton partaalla.
Poikivia lapinlehmiä oli silloin vain noin 30, nyt noin 800.
”Pelson vankila pelasti pohjoissuomenkarjan sukupuutolta”, Hartikainen totesi.
Jaana Husu-Kallio halusi halata Pelson eläimet kuljettanutta Reijo Niskasta. Kyydissä oli todella arvokas lasti. Kuva: Kai TirkkonenJalostustyössä vuosikymmeniä mukana ollut Luonnonvarakeskuksen professori Juha Kantanen muistutti, että jos rodut katoavat, geneettistä monimuotoisuutta ei saa enää takaisin.
”Lapinlehmät ovat sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin ja pystyvät hyödyntämään talvisin niukan ravinnon. Ilman näitä eläimiä eivät suomalaisetkaan olisi selvinneet.”
Alkuperäisrotujen säilyminen on ensiarvoisen tärkeää nyt kun ilmasto muuttuu ja taudit lisääntyvät. Erilaisista ominaisuuksia tarvitaan.
Elävän geenipankin lisäksi tarvitaan pakastettua geenipankkia eli alkioita ja uroseläinten siemennestettä.
”Niitä käytetään jos ja kun geeniainesta katoaa”, Kantanen totesi.
Pelson tilanhoitaja Reijo Virkkunen oli hyvillä mielin, kun näki eläimet uudessa kodissa. Kuva: Kai TirkkonenPelson vankilan tilanhoitajana pitkän uran tehnyt Reijo Virkkunen katseli uudessa kotipihassa ulkoilevia lapinlehmiä haikeudesta huolimatta hyvillä mielin.
”Tämä oli paras vaihtoehto. Täällä on helpompi järjestää pienimuotoista yritystoimintaa kuin vankilassa.”
Virkkusen mukaan on tärkeää brändätä alkuperäisrotujen karjasta saatavat tuotteet, jotta hintaa voidaan nostaa. Esimerkiksi lapinlehmän maitotuotos on alle puolet ayrshire- ja holstein-rotuisten lehmien tuotoksesta.
”Tuotteistus ja jatkojalostus ovat tärkeässä roolissa”, Lappian rehtori Virpi Lilja vakuutti omassa puheenvuorossaan.
Lappiassa uudet hoidokit pääsivät heti kiinni opetusmaatilan arkeen. Lampaiden saavuttua koululla alkoi lähes samantien kerintäkurssi ja villanlajittelukurssi.
Lappian uutta lampolaa saapui maanantaina katsomaan paljon ihmisiä. Kuva: Kai Tirkkonen- Osaston luetuimmat
