Ammattikeritsijä Lauri Tolonen työskentelee talvikaudella myös Uudessa-Seelannissa. Kuva: Pasi Leino
Nopean kerinnän salaisuus on lampaan rauhallinen hallinta – kerintämestari näyttää videolla oman tyylinäytteensä
Lampaiden kerintä kiinnostaa nyt niin paljon, että kaikki halukkaat eivät mahdu kerintäkursseille.TilaajalleSomero
Siistiä työjälkeäkin tärkeämpi periaate on eläinten kunnioittava ja rauhallinen käsittely. Kuva: Pasi LeinoKerintäkoneen moottori hurisee noin pari minuuttia. Sitten pitkävillaisena Lauri Tolosen jalkojen juureen tuotu lammas palaa takaisin laumaan nätisti kerittynä.
”Olen vähän perfektionisti. Haluan, että eläimistä tulee siistejä”, somerolaisen Lehden tilan ahvenanmaanlampaita parhaillaan rahtikeritsevä Tolonen kertoo.
Siistiä työjälkeäkin tärkeämpi periaate on eläinten kunnioittava ja rauhallinen käsittely.
”Nopeus tulee sitten perässä. Kerintä on sitä helpompaa, mitä varmempaa eläimen hallinta on”, kerinnän hallitseva Suomen mestari toteaa.
”Pyrin aina käsittelemään eläimiä kuin omiani. En antaisi omia lampaitani kenenkään retuuttaa.”
”Nopeus tulee sitten perässä. Kerintä on sitä helpompaa, mitä varmempaa eläimen hallinta on.” Lauri Tolonen
Viisi vuotta sitten kerintäkurssin käynyt Tolonen ryhtyi myymään rahtikerintää pian koulutuksen jälkeen. Nykyisin kerittäviä kertyy kotimaan sesongeissa 7000-8000 syksyllä ja saman verran keväällä.
Lisäksi hän hoitaa vaimonsa kanssa omaa luomulammastilaa Ypäjällä. Runsaat sata uuhta ei kuitenkaan tahdo tuoda toimeentuloa kahdelle, kun ostotilasta on lainaa maksettavana.
”Siispä joutuu kiertämään pitkin maata keritsemässä”, Tolonen sanoo, mutta myöntää pitävänsä työstä. ”Entisestä urheilunarkkarista tuli kerintänarkkari.”
Viime vuonna keritsijä Lauri Tolonen kävi ensimmäisen kerran sesonkitöissä Uudessa-Seelannissa. Siellä vietettyjen kymmenen viikon kuluessa taidot karttuivat nopeasti, ja paino tippui kilotolkulla. Tahti oli kova, eikä vapaapäiviä juuri tunnettu.
”Eläimet ovat siellä villimpiä ja käsittely on osalla ammattilaisista hyvin vauhdikasta ja osin epäasiallistakin. Tehokkuus puhuu ja jotkut tekevät raskasta työtä päihteiden voimalla. Lampaat saattavat odottaa kerintää ahtaassa kokooma-aitauksessa jopa päiviä”, Tolonen kertoo eroista Suomeen.
”Meidän lammastaloutta ei voi mitenkään verrata sikäläiseen, eikä Suomessa voi puhua tehotuotannosta.”
Lehden tilan ahvenanmaanlampaiden villat toimitetaan jatkojalostukseen. Kuva: Pasi LeinoVuodenvaihteessa Tolosen suunta on jälleen pariksi kuukaudeksi jo tutun kerintäurakoitsijan leipiin toiselle puolelle maailmaa.
”Tavoite on joskus vielä pystyä kerimään 400 uuhta päivässä. Siellä se on tulevaisuudessa mahdollista, kun puitteet ovat huippua. Lisäksi työkeikka Uuteen-Seelantiin kannattaa myös taloudellisesti.”
Tolosen nykyinen päiväennätys, runsaat 200 uuhta, syntyi edellisellä Uuden-Seelannin reissulla. Entinen käsipalloilija vertaa kerintää kestävyysurheiluun. Päivät venyvät helposti kymmeneen tuntiin ja tahti jatkuu tasaisena koko päivän.
Suomen mittapuussa isojen lammastilojen lisäksi Tolonen keritsee myös pieniä katraita, jos ne sopivat reitille.
Pienillä tiloilla Tolonen antaa samalla monenlaisia neuvoja sekä auttaa tarvittaessa esimerkiksi eläinten kuntoluokituksessa.
”Se ei ehkä ole taloudellisesti kovin kannattavaa, mutta koen, että se kaikki hyödyttää koko alaa.”
Vaikeat viime vuodet näkyvät tiloja kiertävän keritsijän mukaan lammastiloilla selvästi. Moni tila on karitsoittanut uuhia vain minimimäärän ja seuraa tilannetta.
”Tunnelma on huolestunut. Pelätään, mikä kone hajoaa seuraavaksi tai milloin tulee seuraava tarkastus ja mitä puutteita siinä keksitään.”
”Jos he vain jatkavat, minun ei tarvitse muutaman vuoden kuluttua havitella Suomen mestaruutta enää. Opetan koko ajan itselleni kilpailijoita.” Lauri Tolonen
Lampaiden kerintä kiinnostaa nyt monia. Suomen keritsijöiden puheenjohtaja Tolonen on vetänyt tänä vuonna jo kaksi kerintäkurssia ja kaksi on vielä edessä.
”Ilmoittautuneita on niin paljon, että osa on jäänyt varasijoille”, hän kertoo.
Joukossa on ollut monenlaisia osallistujia. Osalla on lammastila, osalla muutamia harrastelampaita ja jotkut suunnittelevat uraa rahtikeritsijänä.
Kaikki saavat kurssilta jotakin, Tolonen lupaa. Vaikka kurssin jälkeenkin jatkaisi keritsemistä niin, että lammas seisoo istumisen sijaan, evääksi jää oppia muun muassa koneen ja terien huollosta sekä villasta ja lampaista.
Kursseilta on noussut myös uusia potentiaalisia rahtikeritsijöitä.
”Jos he vain jatkavat, minun ei tarvitse muutaman vuoden kuluttua havitella Suomen mestaruutta enää. Opetan koko ajan itselleni kilpailijoita”, Tolonen naurahtaa.
- Osaston luetuimmat
