Salolainen Ville Salmi rummuttaa kotimaassa kasvatetun viinirypäleen puolesta. Tuontirypäleet voivat olla raakoja ja Suomessa rypäleet voidaan hänen mukaansa saada menestymään ilman kasvinsuojeluaineita. ”Ulkomailta tuleva rypäle on myrkytetty moneen kertaan.” Kuva: Sanne KatainenVille Salmi kasvattaa makeita viinirypäleitä Salossa – ulkomailta tuodut joudutaan yleensä poimimaan raakoina
Kasvihuoneesta syntyi Salossa satojen rypälelajikkeiden keidas. Suomen valoisat kesät ovat köynnöksille eduksi.TilaajalleYksi maistuu makean suklaiselta, toinen kirpeältä, kolmas seljankukalta.
Rypäleiden runsaus ja makeus hämmentää, eikä ihme: Tuontirypäleisiin tottuneet suomalaiset eivät aina tiedä, miltä rypäleiden kuuluu maistua.
Kaupan tuontirypäleet ovat yleensä raakoja, kertoo salolainen rypäleviljelijä Ville Salmi. Muuten ne eivät kestäisi pitkää kuljetusta Suomeen.
Toisin kuin esimerkiksi tomaatti tai banaani, viinirypäle ei jatka kypsymistään enää poiminnan jälkeen.
Ehkä siksi monet salolaisessa kasvihuoneessa valmiiksi kypsyneet rypäleet maistuvat odottamattoman makeilta.
Kun Salmi vuokrasi rypäleiden kasvatusta varten konkurssiin menneen kasvihuoneen heinäkuussa 2023, tilassa hapertui vielä yli tuhat tomaatinkasvatussäkkiä muoveineen.
Ohdake oli vallannut kasvupaikat. ”Siitä on pikkuhiljaa lähdetty siivoamaan.”
Viiniköynnös löytyi jo niihin sittemmin hullaantuneen Ville Salmen isovanhemmilta. Köynnökset viihtyvät Suomessa parhaiten suojaisilla paikoilla, kuten talon seinustoilla. Kuva: Sanne KatainenNykyisin kokoelma on Suomen suurimpien joukossa: kasvihuoneita värittää yli 220 syömärypälelajiketta. Ulkona eri lajikkeita löytyy vielä 120 lisää.
Rypäleitä syödään maistelukierroksilla ja illanistujaisiin toimitettavilla maistelubokseissa. Kilohinta on noin 15 euroa.
Parhaillaan menossa on tuotannon laajennus: Tavoitteena on, että kotimaisia rypäleitä saataisiin tulevaisuudessa toimitettua myös kauppoihin nykyistä enemmän. Kyse on Salmelle kuitenkin enemmän intohimosta ja harrastuksesta kuin ammatista.
Rypäleitä löytyy pikkuruisista palleroista liki pingispallon kokoisiin.
Monet lajikkeet tulevat idästä: Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta. Keski-Eurooppaan ei kannata uuden yrittämisestä kiinnostuneen tuijottaa, se on niin konservatiivista, Salmi jatkaa.
”Siellä ovat chardonnay ja riesling, monen tuhannen vuoden perinteet. Kun haetaan rypäleeseen mielenkiintoista kokoa, näköä ja makua, on katsottava muualle.”
Viinirypäleet pölytetään käsin ravistelemalla niitä kannattelevia lankoja. Kuva: Sanne KatainenViiniköynnökset ovat levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi. Islantiin perustettiin tänä kesänä ensimmäinen viinikasvihuone.
Vaikka viinirypäle kuulostaa krantulta lämpimän etelän kasvilta, se vaatii tomaattia vähemmän lisälämmitystä. Suomen pitkä, valoisa kesä on viinirypäleelle eduksi.
”Aika paljon pienemmästä ympäristökuormituksesta puhutaan.”
Tomaatti tarvitsee lämpimät yöt ja niiden kasvatuskausi halutaan aloittaa aikaisin, Salmi pohtii.
Rypäleelle tärkeintä keväällä on, että halla pysyy loitolla. Talvella viiniköynnökset ovat oman onnensa nojassa. Kasvit kestävät jopa yli 20 asteen pakkaset.
Kesän lämpösumma ei tosin aina ulkona riitä puutumiseen aroilla lajikkeilla, Salmi kertoo. Jos viiniköynnös ei ehdi puutua, se ei selviä talvesta.
Tämä kesä kasvihuoneessa on ollut viime vuotta parempi. ”Viime vuosi oli umpihuono ulkorypäleelle. Kesä tuli liian myöhään, jolloin rypäle ei meinaa ehtiä kypsiä.”
Ilmastonmuutos ei itsestäänselvyytenä tuo viljelyyn etua.
Vaikka keskilämmöt ovat nousussa, ratkaisevaa on ensimmäisen ja viimeisen hallan ajankohta, Salmi painottaa.
”Lämpösumma ennen hallaa on tavallaan hukkaa.”
Viiniköynnös kasvaa 15 senttiä vuorokaudessa parhaaseen kasvuaikaan. ”Olen latvonut nämä yhdeksän kertaa tänä vuonna”, Salmi mainitsee. Jokaisesta lehtihangasta kasvaa varkaita, mitkä ovat käsin poistettavissa. Kuva: Sanne KatainenViinirypäleet pölytetään käsin.
Salmi ravistelee köynnöksiä kannattelevia lankoja useamman kerran päivässä.
Liian onnistunut pölytys voi olla jopa ongelma. Rypäleen ongelma on ennemmin se, että tertusta tulee liian tiivis.
Kun rypäleet turpoavat kasvihuoneessa toisiaan vasten, ne voivat hajota ja homehtua.
Joskus tertut paisuvat melkoisiin mittasuhteisiin. Enimmillään terttu on painanut 2,370 kiloa. Rypäleitä siinä oli 1104 kappaletta.
”Vietettiin emännän kanssa vapaailtaa, katsottiin yleisurheilun EM-kisaa ja laskettiin.”
Vaikka iso terttu on komea, liian tiivis terttu voi vaurioitua ja homehtua. Kuva: Sanne KatainenYleisesti siemenelliset lajikkeet ovat maukkaampia ja niitä on helpompi jalostaa eteenpäin, Salmi kuvailee.
Kun MT kävi tilalla vuonna 2024, kasvihuoneen köynnökset olivat vielä alkutekijöissään. Kasvu ennen rypäleitä vaatii useamman vuoden.
Rypälelajikkeet eivät puutarhakaupoissa aina ole sitä, mitä taimen etiketissä lukee. Varminta on ostaa köynnös suoraan kasvattajalta, Ville Salmi kertoo. Kuva: Sanne KatainenSuomessakin kasvatettuja rypäleitä Salmi on kuullut sanottavan hapokkaiksi.
Silloin kyse on yleensä jälleen siitä, että rypäleet on poimittu raakoina.
”Suomessa on totuttu, että kun mansikka on punainen, sitten se poimitaan. Muuten räkätit syövät.”
Saadakseen suun makeaksi viinirypäleen kanssa on ensin odotettava, että terttu on tasavärinen. Sen jälkeen on maltettava vielä muutama viikko ennen poimintaa.
Viiniköynnös on odotuksia sitkeämpi: Kunhan varsi ehtii kasvaa vankaksi, kasvi sietää talvella koviakin pakkasia. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
