Atria ja HK Foods ovat etääntyneet tuottajasta – Snellman yrittää yhä seisoa rinnalla

Kotimainen lihantuotanto on pitkään tasapainoillut kannattavuuden rajamailla, eikä tuottajien tilannetta ole helpottanut kotimaisten pörssissä toimivien ruokatalojen tekemät päätökset.

Sekä Atria että HK Foods ovat laskeneet lihan tuottajahintoja vuoden 2024 aikana. Suurimpien tilojen kohdalla vaikutukset ovat vuositasolla yli 100 000 euroa.

Tuottajahintojen muutokset ovat osa normaalia markkinataloutta, mutta erityisen vaikean tilanteesta tekee se, että tulopuolen hiipuessa menot ovat pysyneet ennallaan.

Lannoitteet, polttoaineet sekä muut keskeiset tuotantopanokset ovat pysyneet samalla tasolla vuoden takaiseen verrattuna.

Hienoista laskua on ollut havaittavissa rehukustannuksissa sekä korkotasossa, mutta talouden tasapainottamiseen nuo laskut eivät vielä riitä.

Molempien suurten lihatalojen edustajat vakuuttelevat, että suomalaisen tuottajan pärjääminen on ruokatalojen elinehto, eivätkä siinä kovin väärässä olekaan. Yhtiöiden pääasiallinen myyntituote on ruoka, jonka tuottamiseen viljelijöitä tarvitaan.

Atrian puolivuotiskatsauksen mediatilaisuudessa tuottajahintojen laskua kommentoinut Atria Suomi oy:n toimitusjohtaja Mika Ala-Fossi vastasi MT:n toimittajan hintakysymykseen yhdellä lyhyellä lauseella; ”On totta, että olemme operoineet tuottajahintojen kanssa”. (MT 18.7)

Tuottajahintojen laskua kommentoinut HK Foodsin Suomen liiketoimintayksiköstä vastaava johtaja Jari Leija vetosi naudanlihantuotannon pitkän aikavälin kannattavuuteen. (MT 5.7.)

Pörssiyhtiöiden lisäksi myös kolmas lihatalo, perheyhtiö Snellman kertoi laskeneensa lihan tuottajahintaa (MT 5.7.)

Yhtiön toimitusjohtaja Roland Snellman keskusteli avoimesti tuottajahinnan muutoksista, niihin johtaneista syistä ja markkinatilanteesta.

Kolmesta suurimmasta lihanjalostajasta ainoastaan yksi myöntää tosiasian: liha on raaka-aine ja yksi suurimmista tuotannon kustannuksista.

Samassa yhteydessä Snellmanin Lihanjalostus oy:n toimitusjohtaja sanoi yhtiön tiedottaneen hinnanlaskujen syistä tuottajille, sekä tekevänsä aktiivisesti toimia nykyisen hintatason ylläpitämiseksi.

Vaikka markkinatilanteen aallot osuvat myös Pietarsaareen, on yhtiön suhtautuminen tuottajaan muita yhtiöitä ymmärtäväisempää.

Atria ja HK Foods ovat profiloituneet tuottajaomisteisiksi lihanjalostajiksi. Pörssissä toimimisen idea on kuitenkin yksinkertainen: tuottaa suurinta mahdollista voittoa osakkeenomistajille, joita on viljelijöiden lisäksi muitakin.

Atrian osakkeita omistavien tahojen joukossa olevat tuottajaorganisaatiot Itikka osuuskunta, Lihakunta ja osuuskunta Pohjanmaan liha omistavat noin 60,4 prosenttia yhtiön osakkeista.

HK Foodsista suurimman osan omistaa LSO osuuskunta, jolla on noin 30,1 prosentin osuus yhtiön osakkeista. Lisäksi suurimpien omistajien joukossa on useita maataloustuotantoon liittyviä tahoja, mutta myös erilaisia sijoittajia.

Molemmissa pörssiyhtiöissä omistajina toimivilla tuottajaosuuskunnilla on äänimäärällisesti merkittävä enemmistö, joten päätöksentekoa voidaan ohjata maataloustuottajan kannalta myönteisempään suuntaan.

Tiukassa markkinatilanteessa on kuitenkin fakta, että liha on yhtiöille kustannus, jota ei olisi syytä nostaa. Näin on ainakin olemassa olemisestaan kamppailevan HK Foodsin kohdalla, mikäli se haluaa saada taloutensa kuntoon.

Puolivuotiskatsauksensa keskiviikkona julkaissut HK Foods pystyi parantamaan tulostaan, sekä pienentämään nettovelkaantumisastettaan merkittävästi vertailukauteen verrattuna.

MT:n tietojen mukaan HK Foodsin pelastautumisyritys ulkomaantoimintojen myynnillä nostaa hetkellisesti nenän pinnalle, mutta kylmää kyytiä on luvassa tulevina vuosina.

Kotimaan markkinan pääkilpailija Atria on 2000-luvulla uudistanut onnistuneesti sikaleikkaamon, nautateurastamon ja viimeisimpänä investointina rakentanut uuden broilerteurastamon.

Samaan aikaan talousvaikeuksissa ollut HK on kasvattanut merkittävän korjausvelkataakan, eikä tehdyt investoinnit esimerkiksi Rauman teurastamoon sujuneet ongelmitta.

Kotimainen lihaketju kaipaa edelleen tehostamista, pellolta ruokapöytään saakka. Keskustelemalla ja yhteisiä ratkaisuja hakemalla voisi päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, mutta lähtökohta on vaikea.

Tuottajahinnoilla ”operointi” tai pitkän aikavälin kannattavuuteen vetoaminen ei tässä tilanteessa auta ketään, vähiten kuitenkin lihanjalostajia.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.