Pihapuissa on nyt niukasti omenoita, mutta ammattilaisen sato pysyy vakaana – näistä syistä ero johtuu

Jaakkolan Omenatilalla Asikkalassa puut notkuvat satoa, mutta tuoremehuasemalla on hiljaisempaa. Syynä on kotipihojen viimevuotista niukempi omenasato.

”Sen tietää kyllä etukäteen: runsasta pihasatoa seuraa huonompi vuosi, kun leikkaamattomat ja harventamattomat puut vielä seuraavana kesänä toipuvat”, kertoo tilaa isännöivä Kimmo Järvinen.

Omenatilalla tällaista vaihtelua ei näe. Ammattimaisessa hoidossa puut tuottavat satoa tasaisesti, sillä niitä leikataan, lannoitetaan, raakileita harvennetaan ja tuholaisia torjutaan tarpeen mukaan.

Jaakkolassa kasvaa omenapuita noin seitsemällä hehtaarilla ja uusia taimia istutetaan tyypillisenä keväänä 200–300 kappaletta. Pölytyksestä huolehtivat paikalle tuodut mehiläiset. Näin sato pysyy vakaana. Vuosittain sitä kertyy 60–70 tonnia.

Petterin punainen kuori alkaa kiiltää, kun omena on kypsä poimittavaksi. Siihen saakka pinta pysyy mattana. Kuva: Sanne Katainen

Todella heikot satokaudet ovat olleet harvassa. Edellinen katovuosi omenatarhassa koettiin vuonna 2004, jolloin kevään kylmät säät haittasivat kukintoja.

Tänä vuonna alkukesän viileys on viivästyttänyt hedelmien kypsymistä viikolla tai kahdella, mutta sato näyttää hyvältä. Kesäkuun runsaat sateet eivät aiheuttaneet ongelmia, ja vaikka heinä–elokuussa paahtoi helle, kuumuus ei vienyt sadolta pohjaa.

”Omena ei pidä kolmenkymmenen asteen helteestä. Puu stressaantuu ja lakkaa kasvattamasta hedelmää. Paras olisi tasainen kahdenkymmenen asteen lämpötila”, Järvinen sanoo.

Omenat lajitellaan ja pakataan laatikoihin. Kaupan vähimmäiskoko on 55 millimetriä. Kuva: Sanne Katainen

Poiminta on päästy aloittamaan elokuun alkupuolella ja jatkuu lokakuun alkuun, kun kesä-, syys- ja talvilajikkeet kypsyvät vuorollaan. Lajikkeita on tilalla yli 40 eri sorttia. Ensimmäisten joukossa korjataan Piikkiössä jalostettu Petteri.

Lajikkeiden kirjo kertoo sekä historiasta että jatkuvasta kokeilusta. Kun kotimainen uusien lajikkeiden jalostus on viime vuosina hiljentynyt, tuodaan omenatarhoille kokeilumielessä myös keskieurooppalaisia puuntaimia. Kaikki uudet tulokkaat eivät kuitenkaan selviä Asikkalan talvesta.

Perinteisemmät lajikkeet yltävät korkealle jokavuotisesta leikkauksesta huolimatta. Kuva: Sanne Katainen

Järvinen valitsee lajikkeet kestävyyden, maun ja sadon perusteella, mutta joskus mukana on myös kokeilunhalua. Kokeilussa on nyt ollut muun muassa hedelmälihaltaan läpipunainen saksalainen omena.

Punainen väri on yleensä ensisijainen, sillä kuluttajat suosivat punertavia omenoita vihreiden ja keltaisten sijaan.

”Valkeaa kuulasta kyselee edelleen etenkin vanhempi torien asiakaskunta. Se ei kuitenkaan kestä poimintaa ja lajittelua ruhjeitta, ja onkin siksi jäänyt monelta tarhalta pois.”

Kotipihojen monet vanhat puut puolestaan kantavat venäläistä talvenkestävää perimää, mutta uusia lajikkeita ei sieltä luonnollisestikaan enää tuoda.

Enin osa Jaakkolan Omenatilalle vuosittain saapuneista taimista ovat kotimaista tai belgialaista tuotantoa. Etenkin helpommin poimittavien, matalakasvuisten kääpiöpuiden taimet ovat lisääntyneet. Niissä voi olla jopa kolmen puun osia: juuri, välirunko ja lajikeosa kaikki eri kasvista vartettu.

Kimmo Järvinen istuttaa keväisin tyypillisesti 200–300 uutta tainta poistettujen puiden tilalle. Kuva: Sanne Katainen

Omenatilan sadonkorjuu on käsityötä, jota tekevät isännän lisäksi viisi tai kuusi kausityöläistä. Osa työntekijöistä on kulkenut Ukrainasta Asikkalaan jo pitkään – lajittelulinjaston hoitaja on täällä jo kymmenettä kesää.

Poimijat yltävät kääpiöpuiden hedelmiin seisten, mutta korkeampien latvusten kurottelu vaatii tikkaita. Kypsän Petteri-lajikkeen omenan tunnistaa punaisen kuoren kiillosta ja siitä, että kara irtoaa oksasta herkästi. Poimittuja tuotteita ei heitellä varomattomasti.

”Omenaa on käsiteltävä kuin raakaa kananmunaa”, Järvinen kertoo.

Yleistyvien kääpiöomenapuiden sato on helposti poimittavissa. Punaisena kasvavan Amorosan välirunko on kaupasta tuttua Golden Delicious -lajiketta. Kuva: Sanne Katainen

Lajittelussa poistetaan pienimmät yksilöt. Kauppaan toimitettavien hedelmien pitää olla läpimitaltaan yli 55 millimetriä. Muu syöntikelpoinen sato muuttuu mehuksi.

Kauppatoimituksia tehdään loppuvuoden ajan pari–kolme kertaa viikossa, lähinnä Päijät-Hämeeseen. Tilan kaksiasteisessa kylmiössä omenat säilyvät kuukausia, ja joistain kaupoista kotimaista omenaa löytää jopa maalis-huhtikuulle saakka.

Tilan satonäkymät ovat hyvät, vaikka kotipihojen puut tänä syksynä lepäävät. Ensimmäiset kotimaiset omenat löytää jo kaupoista, ja sadonkorjuu jatkuu vielä liki kaksi kuukautta. Kun lokakuu koittaa, myös talvilajikkeet ovat varastossa.