
Timo Ikosella ei ole kiire.
Lappeenrannan Rikkilässä sijaitsevassa sikalassa siat kasvavat. Pelloilla vilja joutuu, ja varsinkin syysvehnä ja ohra alkavat olla jo lähellä puintikuntoa.
Ikonen on huoltamassa puimuria. Siitä, milloin pelloilla tai sikalan päädyssä sijaitsevassa tilateurastamossa päästään toimeen, ei kuitenkaan ole varmuutta.
”Torstaina tuli puhelu, että mitään ei saa teurastaa. Sen jälkeen on ollut kaikki seis”, Ikonen kertoo.
Ruokavirasto kertoi torstaina, että Virolahdelta itärajan tuntumasta oli löydetty afrikkalaista sikaruttoa. Löydös tehtiin kolmesta kuolleena löytyneestä villisian porsaasta.
Löydöksen vuoksi Itä-Suomeen perustettiin tartuntavyöhyke, jolle asetettiin useita rajoituksia.
Ikosten sikala on aivan tartuntavyöhykkeen pohjoislaidassa. Vain pellolla nouseva mäennyppylä estää näköyhteyden Vainikkalan rataan, johon vyöhykkeen pohjoisraja on vedetty.
Villisikoja alueella ei ole viime vuosina näkynyt. Ehkä raja-aita tai Vainikkalan ihmistoiminta ohjaa ne toisaalle.
Ikonen on rauhallisen luottavainen sen suhteen, että siat ovat sikalassa turvassa.
”Katsotaan nyt rauhassa, löytyykö tapauksia lisää ja mistä. Hankala uskoa, että tällä villisikamäärällä se tuonne sisälle sikalaan pääsisi”, hän sanoo.

Täpärälle mennyt raja harmittaa, mutta jaksaa myös vähän huvittaa Timo Ikosta.
Hän kertoo kysyneensä rajoituksista soittaneelta eläinlääkäriltä, eikö rajaa kuitenkin voisi vetää muutaman sadan metriä etelämpää.
Tilan noin 55 hehtaarin vilja-alasta noin puolet sijaitsee vyöhykkeellä, puolet sen ulkopuolella. Tilan ohittava Rikkiläntie kulkee radan eteläpuolella vain hetken matkaa.
”Naapurin isännälle tuossa jo sanoin, että pitää alikulkusiltoihin laittaa desinfiointialtaat renkaille”, Ikonen sanoo virnuillen.
Naapurin tila on radan pohjoispuolella, mutta osa pelloista jää eteläpuolelle.
”Sehän tässä eniten naurattaa, että pitikin käydä niin huono tuuri, että se raja tuli juuri tuohon.”
Vaikka huumorintajuakin vielä löytyy, epävarmuus ja odottaminen turhauttavat.
Eläinlääkäri oli torstaiaamuna käynyt tekemässä jo tarkastukset teurastusta odottaville sioille, Ikonen kertoo.
”Sitten iltapäivällä soitettiin, että mitään ei saa teurastaa.”
Nyt odotetaan lisätietoja. Itse kasvatettuja ja ostettuja sikoja on teurastusta odottamassa yhteensä 40.
”Tuossa vaiheessa siat kasvavat vielä melkein kilon päivässä”, Ikonen sanoo.
Yleensä teurastettavien sikojen ruhopaino on noin 90 kiloa, elopaino 110–120 kiloa.
”Kyllä ne viikon sisään olisi hyvä saada pois”, Ikonen sanoo.

Siitäkään ei maanantaina vielä ollut tietoa, mihin lihaa voi käyttää, kun teurastuslupa heltiää.
”Tuore liha nyt on ainakin sellainen, mitä ei saa myydä, mutta sellaista väläyteltiin, että kypsennetyt jalosteet niin kuin makkarat voisi olla mahdollisia”, Ikonen sanoo.
”Että ei tarvitse ihan monttuun toivon mukaan heittää.”
Ikosten makkarat ovat tuttuja esimerkiksi Saipan faneille.
”Ei se meille mitenkään optimi ole, jos kaikki menee jalosteeksi. Tällä hetkellä ehkä 70 prosenttia lihasta on mennyt tuoreena”, Ikonen sanoo.
”Mutta olisi se tärkeää, että edes jotain liiketoimintaa saisi. Meillä kuitenkin valtaosa näistä sioista tulee tästä oman tilan kautta, ja elinkeino on siitä kiinni”, hän kertoo.
Viime vuosina sika-alalla säästöjä ei ole päässyt kertymään, Ikonen myöntää.
Siksi pitkäksi venyvä tauko tuloissa tekisi kipeää.
”Kyllä kassassa alkaa muutamassa viikossa pohja näkymään. Kuukauden päivät on varmaan aika maksimi. Jos ei teurastaa saa, niin sitten loppuu jalostusraaka-aineet ja muutkin”, Ikonen sanoo
”Kyllä se äkkiä tulee vastaan.”

Pihan laitojen pelloilla kasvaa syysvehnää, joka on jo kovin vaaleaa. Nyt senkään kohtalosta ei ole täyttä varmuutta.
”Kyllä sato korjataan joka tapauksessa, mutta mitä sille tehdään, jää nähtäväksi”, Ikonen ennustaa.
”Ei ole miesmuistiin ollut täällä näin hyvää vehnää”, hän toteaa.
Radan toisella puolella olevia peltoja rajoitukset eivät koske. Niille mennessä maatalouskoneet on rajoitusten mukaan pestävä huolellisesti ja desinfioitava.
Pesu on tuttua, mutta koneiden desinfioinnista Ikosilla ei ole kokemusta, eikä ainakaan vielä myöskään konkreettisia ohjeita.
Ehkä niitä saadaan lisää haastattelua seuraavana päivänä, jolloin kunnaneläinlääkäri on tulossa paikalle.
”Kysyin, otetaanko sioista näytteitä, mutta kuulemma tarkastellaan vain päällisin puolin.”

Perheyhtiö on toiminut paikallaan runsaat 30 vuotta. Ikosen isä perusti tilateurastamon vuonna 1995 etsiessään uutta elinkeinoa.
”Hän kyllästyi renkaiden puhkeamiseen metsätöissä, ja ajatteli, että helpommalla pääsee, kun laittaa tähän teurastamon”, Ikonen sanoo.
”Ei se nyt ihan niin helpolla ole tullut, mitä hän silloin ajatteli, mutta on koitettu taistella”, Ikonen kertoo.
Nyt teurastamoa pitää jälkikasvu, Timo Ikonen sisarustensa kanssa. Lihanleikkaajia on kokoaikaisesti töissä kaksi.
Työ on mieluista, ja taistelutahto on kova, vaikka tilanne pitkittyisikin.
”On tässä se käynyt mielessä, että jos sianpito käy mahdottomaksi, voisi siirtyä vain jalostukseen ja perustaa savustamon. Sellaista on ollut muutenkin mielessä”, Ikonen selittää.
”Mutta olisihan se kiva ne savulihat ja muutkin tehdä omista possuista.”

MT:n vieraillessa tilalla siellä odoteltiin uutta soittoa ja lisätietoja Ruokavirastosta. Maanantai-iltapäivän puhelussa kerrottiin teurastuskiellon jatkuvan toistaiseksi.
Vierailulla noudatettiin tarkasti Ruokaviraston rajoituksia. Paikalle kuljettiin vain teitä pitkin, kuvaaja tai toimittaja eivät poikenneet teiltä tai hiekoitetuilta pihoilta, eikä sikalassa tai teurastamossa käyty.