Kouvolalaiset Emma ja Topi Töyrylä kokivat helmikuussa raskaan menetyksen, kun tuli tuhosi nautakasvattamon eläimineen. He haluavat varoittaa muitakin onnettomuuden ikävistä lieveilmiöistä. Kuva: Jarno MelaKouvolaKun tulipalo tuhosi navetan, salakuvaajat ja onnettomuusturistit tulivat Töyrylän tilalle: ”Tuntuu kuin eläimet olisi häpäisty”
Tulipalo, jossa naudat menehtyivät oli jo itsessään Emma ja Topi Töyrylälle valtava shokki.TilaajalleSavun voi haistaa edelleen Töyrylän maatilan takapihalla Kouvolan Muhniemellä. Siinä, missä vielä talvella seisoi vuonna 1995 valmistunut purusikala, joka sittemmin oli muutettu teininautojen kasvattamoksi, on nyt tyhjä hiekkakenttä.
Topi ja Emma Töyrylän arki muljahti hetkessä raiteiltaan helmikuisena pakkasaamuna neljä kuukautta sitten. Emma heräsi aikaisin aamulla, ja huomasi äidiltään tulleen viestin. Perheen maatilalla asuva äiti ilmoitti, että sähköt ovat poikki. Koska omassa kodissa naapurissa sähköt toimivat, Topi lähti katsomaan, mikä navetalla on vialla.
Pian Emma sai hyytävän puhelun, että navetta on tulessa. Palo oli raju, eikä eläimiä ollut enää mahdollista pelastaa. Kaikki 180 nautaa kuolivat. Palokunta sai kuitenkin suojattua viereisessä rakennuksessa olevan juottolan tulelta.
”Pelästyin ensin palon lisäksi sitä, että Topi on mennyt sinne tuleen auttamaan nautoja. Mutta jos tässä jotain hyvää oli, niin se, ettei ihmisvahinkoja tullut”, Emma Töyrylä sanoo hiljaa.
Palaneen navetan paikalla on nyt hiekkakenttä. Kuva: Jarno MelaHenkisesti palo on koetellut yrittäjiä hyvin raskaasti.
Takana oli taloudellisesti vaikeita vuosia, mutta vuosi 2025 oli parempi.
”Se loi uskoa tulevaan ja suunnittelimme navetan saneerausta ja parannuksia, mutta helmikuu löi totaalisesti ilmat pihalle”, Emma Töyrylä kuvailee.
”Pahimmalta tuntui, että emme kyenneet suojelemaan ja pelastamaan eläimiä.”
Palomestarin mukaan eläimet kuolivat palokaasuihin, eivät suoranaisesti tuleen. Huutoa navetasta tuskin kuului juurikaan. Se lohduttaa hiukan, mutta siitä huolimatta palo nousee yhä mieleen ja uniin jatkuvasti.
”Ei tätä voi ajatella vain työnä, tämä on elämäntyö ja taustalla on kokonainen perhe, jota tapahtumat koskettavat”, Topi Töyrylä sanoo.
Vasikoiden kasvatus jatkuu juottolassa tällä hetkellä lomittajien voimin. Kuva: Jarno MelaEnsimmäiset päivät palon jälkeen menivät kuin sumussa. Hoidettavaa ja selviteltävää oli paljon ja moni niistä vaati omistajien toimintaa. Melan varhaisen tuen palveluiden tuttu työntekijä oli tärkeä tuki asioiden selvittelyssä.
Päänvaivaa aiheutti esimerkiksi se, että raatoja ei saanut heti siirtää raunioista. Myöskään Honkajoki oy ei ensin luvannut noutaa tunnistamattomia raatoja, vaikka kaikki rakennuksessa olleet eläimet olivat tiedossa.
Tällä välin navetan raunioille hiipivät yöaikaan eläinaktivistit, jotka kuvasivat palossa kuolleita eläimiä levittivät kuvia verkossa.
”Se tuntui ruumiiden häpäisyltä”, Emma Töyrylä sanoo.
Kuvat levisivät myös perheen teini-ikäisten lasten kaveripiiriin.
”Sitä kautta hekin ovat nähneet, miltä siellä näytti, vaikka eivät palopaikalla itse käyneet”, Emma Töyrylä harmittelee.
Hiekkakentän paikalla oli palanut navetta. Vieressä ollut juottola saatiin suojattua palolta. Kuva: Jarno MelaTulipalo veti heti tapahtuma-aamuna puoleensa myös lukuisia ”onnettomuusturisteja”. He löysivät helposti paikalle maakuntalehden jakaman karttapisteen perusteella. Sen avulla paikalle todennäköisesti navigoivat myös salakuvaajat.
Töyrylöiden on vaikea ymmärtää sekä uteliaita kävijöitä, että lehden halua jakaa paikkatieto nopeasti. Uutinen palosta ehti perheen muualla olleen vanhimman lapsen korviin jo ennen, kuin vanhemmat ehtivät siitä viestiä.
”Olimme vielä ambulanssissa, kun lehti julkaisi jonkun kuvaamaa ilmakuvaa meiltä. Eikö edes vähän aikaa olisi voinut odottaa, jos paikkamerkintä ylipäätään piti julkaista”, Töyrylät pohtivat.
”Siitä tuli ylimääräinen turvattomuudentunne kotiinkin”, Topi Töyrylä lisää.
”Pahimmalta tuntui, että emme kyenneet suojelemaan ja pelastamaan eläimiä.”
Yhden perheelle tuntemattoman vanhemman pariskunnan auto oli palopäivänä juuttunut lumeen tilan liepeillä, ja he pyysivät Töyrylöiltä apua.
”Nainen samalla kysyi, miltä tuntui, kun ette yhtään saaneet pelastettua, ja oliko kauhea huuto”, Emma Töyrylä kertaa järkyttyneenä.
”Tilanne tuntui epätodelliselta. He olivat tulleet katsomaan meidän hätää, ja meidän piti auttaa heitä.”
Kriisiavun neuvosta he sulkivat myöhemmin reitin navetalle puomeilla.
”Tilanne tuntui epätodelliselta. He olivat tulleet katsomaan meidän hätää, ja meidän piti auttaa heitä.”
Pariskunta on ollut palosta lähtien sairauslomalla. Sijaisapu on hoitanut juottolan vasikoita, ja urakoitsija tehnyt kevään peltotyöt. Myös naapurit ja ystävät ovat ovat tarjonneet apuaan.
”Ystävät toivat meille ruokaa ja metsästysseura lämmityspuita”, Töyrylät kertovat kiitollisina.
Ystävät järjestivät myös pienkeräyksen jolla koottiin ruokarahaa ja turvattiin lasten harrastusten jatkumista. Ajatus keräyksestä epäilytti ensin.
”Ajattelin, että tuleeko siitäkin jotain negatiivista, mutta ei. Ainut negatiivinen kommentti oli, että kaikki halukkaat eivät ehtineet osallistua”, Topi Töyrylä sanoo liikuttuneena.
”Ennen oli hirveän vaikea ottaa apua vastaan, nyt ollaan opittu siihen.”
Keräyksen avulla perhe sai pidettyä edes osittain kiinni normaalista arjesta.
Nautojen kasvatus jatkuu juottolassa, johon mahtuu 120 vasikkaa. Ne lähtevät tilalta eteenpäin jo neljän kuukauden iässä, joten taloudellinen tulos jää selvästi normaalista.
”Ennen oli hirveän vaikea ottaa apua vastaan, nyt ollaan opittu siihen.”
Kun ahdistava kevät kääntyy kesäksi, pariskunta uskaltaa pikkuhiljaa suunnata katseita tulevaan. Mieli tekisi jatkaa nautojen kasvatusta, mutta se riippuu vakuutusyhtiön ja pankin ratkaisuista.
Haastatteluviikolla on tullut poliisilta tieto, että syttymissyyn tutkinta on lopetettu. Palo sai alkunsa sähköpääkeskuksesta. Sairausloman jatkosta päätetään pian, ja myös vakuutusyhtiön päätöksen pitäisi saapua lähipäivinä.
Yrittäjät haluaisivat vielä jatkaa nautojen kasvatusta. Kuva: Jarno MelaHalua nautojen kasvatukseen on yhä, vaikka voimat ovat nyt vähissä.
”Haluaisimme vielä yrittää”, toteaa nyt 42-vuotias Topi Töyrylä.
Hän ryhtyi kotitilansa isännäksi vuonna 2008 ja Emma tuli mukaan tilan toimintaan vuonna 2010.
”Ennen onnettomuutta ajattelin, että ei meitä tuottajia arvosteta, mutta olen alkanut ajatella toisin. Ne, jotka vastustavat, ovat lopulta aika pieni porukka, joka vaan pitää enemmän meteliä itsestään. Olen tosi kiitollinen kaikesta tuesta”, Topi Töyrylä toteaa.
Toiveissa olisi päästä rakentamaan saman kokoinen, mutta modernimpi navetta.
”Se on nyt punainen lanka ja määränpää”, Topi Töyrylä sanoo.
”Ja samalla kyllä pelottaa, jos kaikki meneekin taas pieleen”, Emma lisää.
Aktivistit ja muut vieraat pariskunta toivottaa tervetulleiksi kasvotusten katsomaan, miten eläimiä tilalla hoidetaan.
”Tähän pätee hyvin se vanha viisaus, että toimi toisia kohtaan niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan”, Topi Töyrylä toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
