Pellon hinta ja byrokratia lannistavat – nuoret viljelijät hupenevat EU:ssa

Nuorten viljelijöiden määrä EU:ssa jatkaa laskuaan eikä kehitystä ole kyetty pysäyttämään unionin yhteisen maatalouspolitiikan (cap) toimilla.

Vuonna 2016 EU:ssa oli noin 1,1 miljoonaa alle 40-vuotiasta viljelijää, vuonna 2023 heitä oli 960 000. Vuonna 2023 noin 11 prosenttia unionin viljelijöistä oli alle 40-vuotiaita ja vain noin yksi prosentti alle 25-vuotiaita.

Naiset ovat aliedustettuina EU:n nuorten viljelijöiden joukossa: vuonna 2020 vain 26 prosenttia alle 40-vuotiaista viljelijöistä oli naisia.

Viljelijöiden keski-ikä EU:ssa on noin 57 vuotta.

Tiedot käyvät Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnalle laaditusta selvityksestä. Sen tavoitteena oli arvioida, miksi sukupolvenvaihdoksia tehdään unionissa vähän, vaikka nuoria viljelijöitä tuetaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kautta miljardeilla euroilla.

Selvityksen mukaan nuorten viljelijöiden vähyys selittyy ennen kaikkea pellon ja pääoman saatavuuteen sekä sukupolvenvaihdoksiin liittyvillä ongelmilla. Nuorten naisviljelijöiden tilannetta hankaloittavat lisäksi vaikeudet yhdistää maatila ja perhe sekä kielteiset stereotypiat.

Peltojen hinnat ja vuokrat ovat monissa maissa korkeita, uraansa aloittavalle viljelijällä usein jopa liian korkeita. Selvityksessä todetaan myös, että pelloista neuvoteltaessa nuorien neuvotteluasema on kokeneempia viljelijöitä heikompi.

Pääoman saantia vaikeuttaa se, että pankit pitävät maataloutta riskialttiina sijoituskohteena. Toinen ongelma on, ettei nuorilla viljelijöillä ole vakuuksia.

Sukupolvenvaihdoksia jarruttavat monissa maissa eläke-, verotus‑ ja perintöjärjestelmät, jotka kannustavat tilan pitämiseen, eivät siitä luopumiseen. Selvityksen mukaan ongelma voi olla myös edellinen sukupolvi, joka lykkää tilasta luopumista.

Myös byrokratia hidastaa tilojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tukijärjestelmät koetaan monimutkaisiksi ja hakuprosessit raskaiksi ja hitaiksi.

Nuorten viljelijöiden asema on selvityksen mukaan muita parempi maissa, joissa on olemassa erilaisia tukijärjestelmä nuorille tilanpidon aloittaville viljelijöille.

Tällä perusteella selvityksessä on erikseen tarkasteltu Suomea, Espanjaa, Luxemburgia ja Puolaa. Luxemburgissa, Suomessa ja Puolassa nuorten viljelijöiden osuus on EU-keskiarvoa korkeampi.

Puolaa lukuun ottamatta tarkastelluissa maissa nuorten viljelijöiden maatilat olivat keskimäärin suurempia kuin kotimaan vanhempien viljelijöiden tilat.

Selvityksen mukaan esimerkiksi Luxemburg yhdistää erityisen tehokkaasti EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kansallista rahoitusta sukupolvenvaihdosten tukemisessa, erityisesti kiinnitetään huomiota nuorten osaamisen kehittämiseen.

Neljässä tarkastellussa maassa muun muassa eläköityminen ja perintöasiat käsitellään yleisesti cap-tuen ulkopuolella. Esimerkiksi Suomessa ja Luxemburgissa hyödynnetään erilaisia verojärjestelyjä tilan siirtyessä sukupolvelta toiselle.

Puolassa puolestaan sosiaalivakuutusjärjestelmä on sukupolvenvaihdosten kannalta myönteinen.

Sukupolvenvaihdos saattaa jäädä kokonaan tekemättä, jos tilan tulevaisuudesta ei aleta keskustella ajoissa.  Kuva: Markku Vuorikari

Huono kilpailukyky ja kannattavuus ovat maatalouden ongelmia koko EU:ssa.

Capin ja kansallisen tuen yhdistäminen maatilojen modernisointi- ja osaamispääoman kehittämiseen voi parantaa alan elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta nuorille, selvityksessä todetaan.

Nuorten viljelijöiden suoran tukemisen lisäksi tarvitaan toimia elämänlaadun, palveluiden ja maaseudun talouden tukemiseksi. Tämä tarkoittaa peruspalvelujen ja liikenneinfrastruktuurin saatavuutta ja saavutettavuutta.

Kansalliseen lainsäädäntöön liittyvät esteet kuten perintöverotus- ja eläkelainsäädäntö ikääntyneiden viljelijöiden tilasta luopumisen esteenä on selvityksen mukaan tunnistettava ja purettava.

Selvitys kokonaisuudessaan: Research for the AGRI Committee – Generational change in agriculture: Comparative analysis of businesses run by young farmers in selected EU countries