Siat saparoineen. Suomalaisen lihantuotannon vastuullisuus on maailman huippua, mutta tuottajien saamassa hinnassa se ei näy. Kuva: Taina Renkola
Sianlihan tuotanto sakkaa, sanoo tuottaja: ”Kauppa rikkoo omilla tuotemerkeillään sen, mitä on rakennettu”
Lihasikojen kasvatus on pian samassa tilanteessa kuin naudanlihan tuotanto, jos ruokaketjun toimijat eivät reagoi, sanoo nurmolainen tuottaja Pentti Honkala.TilaajalleSeinäjoki
Toukokuun alussa Nurmossa Pentti Honkala joutui vielä odottamaan kevätkylvöille pääsyä kylmien kelien vuoksi. Kuva: Taina RenkolaEtelä-Pohjanmaalla Nurmossa Honkalan tilaa viljelevä ja lihasikoja kasvattava Pentti Honkala pitää suomalaisen sianlihan tuotannon tilannetta kestämättömänä.
”Lihasikojen kasvatus on pian samassa tilanteessa kuin naudanlihan tuotanto, jos ruokaketjun toimijat eivät reagoi. Vaikka sikapuolella rajuin rakennemuutos on Suomessa jo nähty, tuotantoa ei ole saatu kestävälle tasolle heikon kannattavuuden vuoksi.”
Honkala on erityisen huolissaan tuotannon jatkuvuudesta.
”Tuottajakenttä on kapea ja tuotanto sakkaa. Pian ollaan siinä pisteessä, että suuri osa sikatiloista lopettaa. Kerran alas ajettu tuotanto ei uudelleen käynnisty.”
Honkalan mielestä isot teurastamot ovat hoitaneet omaa osuuttaan hintakehityksessä, toisin kuin kauppa.
”Kauppa kilpailuttaa meitä verissä päin, eikä se hyvää hyvyyttään tätä asetelmaa tule muuttamaan.”
Kauppa rikkoo omilla tuotemerkeillään sen, mitä on tuotannossa rakennettu, sanoo Honkala.
”Antibioottivapaa ja soijattomalla rehulla matalalla hiilijalanjäljellä tuotettu liha ei nouse kaupoissa esille, koska kauppa myy omia merkkejään kotimaisuutta painottaen. Kotimaisuus terminä sisältää kuluttajien mielikuvissa tuottajalta vaaditun, vastuullisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvän työn. Kuluttaja tottuu siihen, että lisähintaa ei tarvitse yhä lisääntyvistä vastuullisuustoimista maksaa.”
”Kauppa väittää, ettei katetta tule riittävästi, jotta tuottajahintoja voisi nostaa. Kuitenkin K-kauppojen kannattavuus on kansainvälisessä vertailussa huippua ja S-ketjua johdetaan kolhoosimallin mukaan. Tuottajan osuus on sen mukainen”, Honkala lataa.
Kannattavuusongelmien keskellä sianlihan tuotanto tarvitsee toimintaedellytyksiä parantavia poliittisia päätöksiä. Keväällä esille nousi hallituksen suunnitelma poistaa porsaiden kirurgisen kastraation kielto eläinten hyvinvointilaista.
Honkala on kokeillut Atrian hakkeessa karjujen kasvattamista.
”Kokeilussa karjujen rehuhyötysuhde oli leikkoja parempi, kuten tutkimuksissa on aiemminkin todettu. Suuret lisäkustannukset tulevat kuitenkin siitä, että karjut on kasvatettava omassa osastossaan, muista erotettuna. Se on välttämätöntä karjujen aggressiivisen käytöksen hillitsemiseksi. Karjuja hoitavan henkilöstön turvallisuus on vakavasti otettava huoli. Karjunhajuiselle lihalle olisi myös löydettävä ostajat.”
Honkala korostaa, että eläinten hyvinvointi on suomalaisen tuotannon perusta. Mutta ajatus siitä, että asettamalla tuotantovaatimukset muuta maailmaan tiukemmalle saadaan vaikutettua muihin, on järjetön.
”Suomen osuus ruuantuotannosta on prosentin luokkaa. Ei meillä ole mitään voimaa käyttää omaa toimintaa vipuvartena vääntämään muita maita samaan, korkeiden kriteereiden tuotantoon.”
”Pian ollaan siinä pisteessä, että suuri osa sikatiloista lopettaa. Kerran alas ajettu tuotanto ei uudelleen käynnisty.”
Salmonellarahaston perustamista Honkala pitää merkittävänä kädenojennuksena alalle.
”Salmonellavakuutukset ovat sikaa kohden yli kaksi euroa, mutta vakuutus on välttämättömyys. Taudin iskiessä saneerauskustannuksissa puhutaan helposti puolesta miljoonasta, ennen kuin tuotanto on uudelleen käynnissä.”
Myös elintarvikealan lakkoilu on vaikuttanut lihahyllyjen tyhjyyteen, muistuttaa Honkala.
”Sianlihan tuotanto on ketjutettua porsaiden syntymästä alkaen ja toiminnot on mitoitettu kasvatuksen mukaisesti. Lakkoilu ei sovi eläinten kanssa toimivalle alalle, sillä se vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Tuottajien asemaa vaikeuttavilla lakkotoimilla sahataan omaa oksaa, sillä ruuantuotannon näivettyessä katoavat elintarviketeollisuuden työpaikat.”
Honkalan tilalla nuori polvi, Jaakko Honkala (vas.) on jo ottamassa vastuuta yrityksestä. ”Meillä on aina oltu innolla kehittämässä tilaa eikä ole katkeroiduttu haasteiden keskellä”, sanoo Pentti Honkala (oik.). Kuva: Taina RenkolaSuomalaisen lihasian kasvatuksen valtteja ei muualla juuri näe, mutta silti vientimarkkinaa ei ole osattu riittävästi hyödyntää.
Hollantilaisten laskelmien mukaan sikojen kasvattaminen häntiä typistämättä toisi 29 euron kustannuslisän sikaa kohti. Salmonellavapaa kasvatus on saksalaisille tuottajille vieras ajatus.
Japanissa ollaan valmiita maksamaan antibioottivapaasta lihasta, koska antibiooteille resistenssit bakteerit aiheuttavat mittavia terveydenhuoltokustannuksia.
”Pahoin pelkään, että meillä asiaan herätään vasta sitten, kun antibioottiresistenssi aiheuttaa vakavan epidemian. Etelä-Koreassa taas arvostetaan suomalaisen sianlihan rasvapitoisuutta ja ruokintamallista johtuvaa makua. Suomessa nämä tekijät ovat itsestäänselvyyksiä, joista tuottaja ei mitään lisäarvoa saa”, painottaa Honkala.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
