Koko Sheremetan perhe saa elantonsa maataloudesta. Kuva: Iurii Mykhailov
Näin sodan syttyminen mullisti ukrainalaisen suurtilallisen arjen: Lahjoitti armeijalle 37 000 euroa ja otti tilan jatkojalostuksen omiin käsiin
Viktor Sheremeta aloitti viljelyn vuonna 1996, kun Ukrainassa aloitettiin maan yksityistäminen.TilaajalleUkraina
Viktor Sheremeta aloitti aikanaan seitsemällä peltohehtaarilla, nyt viljelyssä on 2 000 hehtaaria. Kuva: Iurii MykhailovVenäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan 24. helmikuuta. Maanviljelijä Viktor Sheremeta palasi tiedon saatuaan kiireesti kotiin Saksaan suuntautuneelta työmatkalta. Oli aika tehdä välittömiä päätöksiä.
”Ensimmäinen kysymys perhekokouksessa oli, onko tarpeen evakuoida kaikki Länsi-Ukrainaan tai jopa ulkomaille. Kaikki tilalla työskentelevät perheenjäsenet päättivät yksimielisesti jäädä”, Sheremeta kertoo.
”Lojaalisuudesta isäntäperhettä kohtaan myös kaikki 30 maataloustyöntekijää päättivät jäädä, vaikka kolme miespuolista työntekijää on kutsuttu Ukrainan armeijaan.”
Sheremeta päätti kuitenkin maksaa sotaan lähteneiden palkan miesten perheille.
Viktor Sheremeta, 59, asuu perheensä kanssa Yerkvitsin kylässä. Kylä ja maatila sijaitsevat 50 kilometriä Kiovasta kaakkoon.
Sheremeta aloitti viljelyn vuonna 1996, kun Ukrainassa aloitettiin maan yksityistäminen.
”Hankin seitsemän hehtaaria maata ja aloitin viljelytoimintani kasvattamalla vihanneksia. Tilan kasvaessa siirryin viljelemään vilja- ja öljykasveja, ja lopulta minulla oli 2 000 hehtaaria vuokrattua viljelymaata”, Sheremeta kertoo.
Tilalla on kolme New Hollandin puimuria, kymmenen John Deere -traktoria, kaksi vilja-autoa ja kolme kippiautoa, hän luettelee.
Sheremeta kasvattaa maissia, vehnää, soijaa, rypsiä ja auringonkukkaa. Maissin osuus viljelypinta-alasta on 40 prosenttia.
Oman lisänsä maatilan toimintaan tuo vuonna 2020 perustettu hedelmätarha, jossa kasvatetaan hassel- ja saksanpähkinöitä.
Kaikki perheenjäsenet saavat elantonsa perhetilasta.
”Vaimoni Kateryna on vastuussa henkilöstö- ja maanvuokra-asioista ja vanhempi tyttäreni Iryna tilan talousasioista. Nuorempi tyttäreni Marina on agronomi.”
Keväällä viljan ja öljykasvien kauppa Ukrainassa käytännössä pysähtyi.
Ennen sotaa Sheremeta myi osan vehnästä myllyille Kiovaan. Lisäksi hän on normaalisti myynyt maissia Nibulon-yhtiölle, jolla on viljaterminaali Dnipro-joella 20 kilometrin päässä hänen tilaltaan.
Nyt Dnipro-jokea pitkin ei voi kuljettaa mitään, joten Sheremeta toimittaa maissia kahdella vilja-autolla Nibulon-yhtiön terminaaliin Izmailin satamaan Tonavan rantaan.
”Toisin kuin miehitettyjen alueiden maanviljelijät, en ole kärsinyt suuria tappioita.”
Hän kertoo heti sodan ensimmäisenä päivänä maksaneensa miljoona grivnaa (tuolloin noin 37 000 dollaria) erityiseen puolustusrahastoon Ukrainan armeijan avuksi. Lisäksi hän luovutti armeijalle kaksi kuorma-autoa.
Ennen sotaa Sheremeta vei rypsiä Liettuaan. Koska kulku Valko-Venäjän kautta on suljettu, rypsin vienti on tullut kannattamattomaksi. Rypsiöljyn vienti sen sijaan kannattaa edelleen.
”Päätin siis heti aloittaa rypsin jalostuksen ja hankin tarvittavan laitteiston. Aloin myös jalostaa auringonkukkaa öljyksi. Auringonkukkaöljyllä maksan vuokraa maanomistajille. Lisäksi kun keväällä oli pulaa ruuasta, vaihdoin vehnää jauhoihin ja sokeriin, joita käytin myös vuokranmaksuna maanomistajille.”
”Ja koska viljantuotannon yllä oli keväällä pelkkiä kysymysmerkkejä, ostin sata broileria, mutta vain varmuuden varaksi ja kokeiluna”, Sheremeta sanoo.
Maakaasun hinta on noussut sodan vuoksi jyrkästi tänä vuonna. Samaan aikaan pitkien sadejaksojen jälkeen korjattu maissi on ollut kosteaa. Monilla tuottajilla onkin ollut ongelmia maissin kuivaamisessa.
”Selvitäkseni tilanteesta ostin kaksi kuivaajaa, joista toinen toimii puupelleteillä ja toinen polttopuilla. Mutta koska puupellettien hinta on sekin yli kaksinkertaistunut, ostan nyt auringonkukan kuoripellettejä”, sanoo Sheremeta.
Sodan ensimmäisinä viikkoina dieselpolttoaineen kanssa oli suuria ongelmia, koska venäläiset tuhosivat useita öljynjalostamoita, myös Sheremetan tilan lähellä sijaitsevan öljynjalostamon Kremenchugissa Pultavan alueella.
”Yleensä ostan kaikki panokset – lannoitteet, siemenet, polttoaineen – etukäteen. Olin täyttänyt säiliöt polttoaineella ennen sotaa, mikä antoi minulle mahdollisuuden paitsi tehdä viime keväänä peltotyöt, myös tarjota päivittäin puoli tonnia polttoainetta Ukrainan armeijalle”, Sheremeta kertaa kevään tapahtumia.
”Keväällä pankki tarjosi minulle korotonta lainaa kuudeksi kuukaudeksi, minkä hyödynsin ja mikä tuli totisesti tarpeeseen, koska mitään myyntituloja ei tuolloin ollut.”
Nyt Ukrainassa, kuten muuallakin, katsotaan kohti ensi vuoden satokautta.
Syksy on ollut sateinen, ja koska hinnat ovat korkealla ja riskit suuret, monet viljelijät ovat luopuneet vehnän syyskylvöistä.
Soijapapujen kysyntä on Ukrainassa vakaa.
”Minä päätin olla vähentämättä vehnän viljelyalaa”, Sheremeta kertoo.
”Harkitsen nyt mahdollisuutta lisätä hieman soijapapujen viljelyalaa, koska se vaatii vähemmän panoksia, ja pienemmät sadot vaativat automaattisesti vähemmän varastointikapasiteettia.”
Artikkelin suomennos: Laura Ruohola
- Osaston luetuimmat
