Sikapuolen painajainen näyttää toteutuvan – yrittäjät loppuvat, jos tahti ei muutu
Puolet sikayrittäjistä hakeneet lisää lainaa kustannusten nousun vuoksi.Tilaajalle
Tilanpitäjä Paavo Sävilammi (vas) esittelee Soimäen laatusaparon sikatilan porsaita yhdessä poikansa Sakari Sävilammin sekä tilan luottotyöntekijä Outi Käsnäsen kanssa. Arkistokuva. Kuva: Carolina HusuSianlihantuotannon tilanne on tiedetty tiukaksi, mutta MTK:n teettämä kustannuskriisikysely paljasti odotettakin karumman tilanteen. Kyselyn mukaan jopa puolet sikayrittäjistä on käynyt neuvotteluja lisälainoituksen saamiseksi selvitäkseen viimeisistä kustannusten nousuista.
”Oli pysäyttävää katsoa tuloksia sianlihan osalta. Niiden mukaan sianlihantuottajat olivat selvästi pessimistisempiä tulevaisuuden näkymistä kuin muut tuottajat. Näyttääkin, ettei sektorilla ole juurikaan resilienssiä”, toteaa MTK:n sikaverkoston puheenjohtaja Paavo Sävilammi.
Iranissa käytävät sotatoimet ovat iskeneet erityisesti sikasektoriin, jolla tarvitaan runsaasti energiaa.
”Se, että emme investoi, on ainoa tapa, millä toimintaan on saanut varmuutta.”
Suuri polarisaatio sektorin sisällä on ollut tiedossa. Kyselyn tulos yllätti kuitenkin siinä, että ahdingossa olevien sikayrittäjien määrä on niin suuri; kolminkertainen verrattuna kaikkiin maatalousyrittäjiin.
”Kyselyn tulokset kertovat karua kieltä tilanteesta, joka on vallinnut pitkään. Kannattavuutta ei ole saatu ylös, viimeisetkin kuulumiset alalla kertovat tuottajahintojen laskeneen entisestään. Iranin kriisin vaikutukset olivat tuplaisku tähän”, Sävilammi jatkaa.
Jopa 60 prosenttia sianlihantuottajista lykkää investointejaan käsillä olevassa tilanteessa ja 20 prosenttia peruu investointinsa kokonaan.
”Tämä on vahingollista pitkän aikavälin kehitystä ajatellen”, toteaa Mari Lukkariniemi MTK:sta.
Sävilammi on itse toimitusjohtajana ja osakkaana kahdessa eri sikalassa. Hän tuntee tilanteen omissa nahoissaan.
”Toinen sikaloistamme on Mikkelissä toimiva emakkosikala ja toinen Lapinjärvellä toimiva lihasikala.”
Investoinnit ovat olleet näissä sikaloissa jäissä jo pitkään.
”Se, että emme investoi, on ainoa tapa, millä toimintaan on saanut varmuutta. Sen avulla olemme kestäneet hinnanlaskuja ja kustannusten nousuja. Tämä kuitenkin tulee varmasti kostautumaan kasvaneena investointivelkana tulevaisuudessa.”
MTK:n sikaverkoston puheenjohtaja seurannut myös sikayrittäjiä, jotka ovat valinneet toisin.
”Ne tilat ovat nyt todella tiukilla.”
Entä mikä on Sävilammin käsitys siitä, kuinka sianlihatuotanto saataisiin terveelle pohjalle?
”Kaikkien toimijoiden pitäisi ymmärtää, että jos hintataso ja kannattavuus eivät ole riittävällä tasolla, loppuvat yrittäjät”, hän toteaa.
Yrittäjistä alkaa jo olla pula, eikä niitä ole tulossa Suomeen muualtakaan.
”Ei niitä enää saa välttämättä edes perheen sisältä. Riskitasot ovat kovat ja kannattavuus on heikko.”
Tuottaja lähettää terveisiä kaupalle ja teollisuudelle.
”Suomalainen liha on huipputuote ja kansainvälisessä vertailussa eläinten hyvinvoinnin osalta hyvällä tasolla tuotettua. Vain Ruotsissa ja Norjassa voidaan yltää samalle tasolle.”
Sävilammi ihmettelee, miksi meidän suomalaisten tuottajien pitäisi kilpailla Keski-Euroopan hintatasolla.
”Tuottajahinnan laskulla on varmasti syynsä, mutta tuottajan näkökulmasta hinnanlasku tuli psykologisesti väärään aikaan.”
Sävilammi näkee sikasektorin kulkevan samaa tietä, jolle nautapuoli on ajautunut.
”Vaikka naudanlihan hinta on noussut jonkin verran ja kannattavuutta on saatu parannettua, ei alalle tule uusia toimijoita. Ei ole näköpiirissä, että naudanlihan tuotantoa saataisiin lisättyä ainakaan nopealla aikataululla. Onko yrittäjäpula tulevaisuutta myös sianlihan osalta Suomessa”, hän pohtii.
Nautapuolella tuottajat ovat alkaneet ottaa selvää eläinten ja lihan viennistä suoraan muualle Eurooppaan. Sikapuolella vastaava ei ole mahdollista.
”Euroopassa ei ole pulaa sianlihasta. Päin vastoin markkinat ovat tulossa Kiinan vientitullien ja Espanjan ASF-tapausten vuoksi.”
Kasvinviljelijöiden tilanne ole sen parempi kuin lihantuottajankaan .
”Viljapuolella teollisuus maksaa vain sen mikä tarvitsee. Juuri sen verran, ettei viljaa kannata viedä. Maailmanmarkkinahinnan, josta on vielä vähennetty rahdin osuus. Se on karua ja siinä jää yksittäinen viljelijä jalkoihin.”
Hän nostaa esiin kuitenkin myös muutaman positiivisen poikkeuksen.
”Vilja-Tavastia vei Latviaan luomukauraa. Sen myötä saatiin luomukauran hinta nousemaan hetkessä.”
Myös Snellmannin vientitoiminta on Sävilammin mielestä ansainnut papukaijamerkin.
”He ovat vieneet korkean jalostusarvon tuotteita ulkomaille ja pystyneet sitä kautta tuomaan lisäarvoa koko ketjulle. Jalosteiden vienti ulkomaille on järkevää, ei sinne bulkkia kannata viedä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
