Turvemaiden päästöjä ei saada alas ilman rahaa

Suomen on tarkoitus olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämän tavoitteen edistämiseksi edellinen hallitus tilasi syksyllä 2019 eri toimialoilta ilmastotiekartat. Maatalouden osalta toimeen tarttuivat tuottajajärjestöt MTK ja SLC, jotka julkaisivat maatalouden ilmastotiekartan heinäkuussa 2020. Tiekartassa toimiksi listattiin turvemaiden aiheuttamien päästöjen tuntuva leikkaus, kivennäismaiden hiilensidonnan kasvattaminen sekä erilaiset vihreät energiantuotannon ratkaisut.

Kuluneen kolmen vuoden aikana viljelijät ovat jo monia toimia toteuttaneet: Peltojen hiilensidontaa on edistetty muun muassa parantamalla peltojen peruskuivatusta ja maan rakennetta, ottamalla käyttöön uudistavan viljelyn menetelmiä ja monipuolistamalla viljelykiertoja erilaisilla nurmilla. Moni on hyödyntänyt myös uuden cap-kauden muassaan tuomia tukia esimerkiksi saneerauskasvien, viherlannoitusnurmien ja kerääjäkasvien viljelyyn. (MT 25.8.) Nämä kaikki toimet ovat maatalouden kannattavuuskriisinkin keskellä olleet viljelijöiden näkökulmasta perusteltuja ja taloudellisesti mahdollisia toteuttaa.

Ilmastotoimista tehokkain eli turvepeltojen aiheuttamien päästöjen vähentäminen sen sijaan junnaa paikallaan. Vajaatuottoisia ja vähällä viljelykäytöllä olevia turvepeltoja ei ole juuri poistunut maatalouskäytöstä tai esimerkiksi muutettu kosteikkoviljelyyn. Syynä tähän on ennen muuta EU:n tukijärjestelmä: tuet muodostavat merkittävän osan tilojen tuloista, joten viljelijän on käytännössä pakko pitää heikotkin maat viljelyssä tai kesantona.

Jo kolme vuotta sitten tuottajajärjestöt korostivat, että ilman merkittäviä, viljelijän tulotason turvaavia politiikkamuutoksia maatalouden päästöjä ei pystytä vuoteen 2035 mennessä alentamaan kuin viisi prosenttia. Sen sijaan tilanteessa, jossa viljelijät itse kokevat hyötyvänsä päästöjen vähentämisestä ja niihin liittyvistä toimista, päästöjä voitaisiin saada vähennettyä jopa 42 prosenttia.

Luonnonvarakeskuksen väitöskirjatutkija Hanna Kekkonen on selvityksessään todennut, että elintarvikekäytön ulkopuolella esimerkiksi luonnonhoitopeltoina tai kesantoina olevia paksuturpeisia maita olisi Suomessa yhteensä 24 000 hehtaaria, mikä on lähes 10 prosenttia koko Suomen turvepeltoalasta. (MT 20.11.2018) Luonnonhoitopeltoina tai kesantoina nämä pellot ovat viljelijälle tuloa, jonka käytöstä poistaminen heiltä veisi.

Lisäksi on muistettava, etteivät merkittävät päästövähennykset synny pelkällä viljelyn lopettamisella. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Lehtonen on korostanut, että se leikkaisi vain puolet näiden peltojen päästöistä, ja ne olisivat edelleen suurempia kasvihuonekaasujen lähteitä kuin viljellyt kivennäismaat. (MT 20.11.2018) Päästövähennystoimet kuten metsitys tai pysyvä pohjaveden pinnan nosto aiheuttavat nekin kustannuksia.

Turvemaiden ilmastotoimien rahoitus on kuitenkin ollut kokoomuksen ja erityisesti nykyisen pääministerin Petteri Orpon (kok.) hampaissa. Orpo ehdotti Ylen A-talk-ohjelmassa 1.9.2022, että osa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan säästöistä saataisiin aikaan lakkauttamalla edellisen hallituksen käynnistämä Turvepeltojen ilmastotoimet -kokonaisuus. Juuri tämän rahoituksen on ollut tarkoitus auttaa elinkeinoa vastaamaan ilmastopäästöjen leikkauksia koskeviin vaatimuksiin.

Turvemaita on Suomen pelloista 11 prosenttia, mutta laskelmien mukaan ne tuottavat kaikista maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia. Vaikka näiden lukujen valossa päästövähennystehtävä vaikuttaisi helpolta, ilman taloudellista tukea se ei tule toteutumaan.