Ahtaalla oleva viljaväki vietti iloista iltaa Liedossa

Suomen kasvinviljelijöiden yhdistys järjesti perjantaina illansuussa Peltoiltamat Timo Laaksosen Paappalan tilalla Liedossa. Paikalla oli likemmäs viisisataa viljelijää ja kasvintuotannon parissa työskentelevää.

Iloinen puheensorina täytti illan ja moni haastateltava totesi, että tällaisia tarvitaan: voi tavata tuttuja ja kollegoja ja kerrata kuulumisia. Ajankohtakin osui nappiin, kun puintikiireitä ei vielä ollut.

Pokkisen mukaan kasvustot näyttävät lupaavilta pari kolme viikkoa ennen puinteja, mutta viljojen surkeat hinnat himmentävät toiveikkuutta. Hän on yhdistyksen jäsen ja näkee yhdistyksen toiminnan askeleena oikeaan suuntaan. Viestiä on viety päättäjille ja kanavia saatu auki.

Kasvinviljelijöiden perustama yhdistys on askel oikeaan suuntaan. Viestiä alan tukalasta tilanteesta on saatu eteenpäin, toteaa Henna Pokkinen Hausjärveltä. Kuva: Veikko Niittymaa

Pokkiselle jäi illasta mieleen ainakin se, että ratkaisun avaimet ovat osin viljelijöillä itsellä. Pitää vaatia itse lisää hintaa, eikä tyytyä siihen, mitä tarjotaan. Hän ei usko, että toivottuja tuloksia saadaan, jos ratkaisuja odotetaan ulkopuolisilta.

Tällaisia tapahtumia, yhteisöllisyyttä tarvitaan tässä hetkessä, miettivät pienen Peppiina-tyttärensä kanssa Vampulasta tulleet Miia Ylitalo ja Lauri Toivola.

Nuoripari on töissä tilan ulkopuolella ja viljelee osa-aikaisesti, kuten kutakuinkin kaikki muutkin tilaisuuteen osallistuneet.

”Mikä auttaisi? Hyvä kysymys. Ei täällä kovin positiivista viestiä ole kuullut. Maailmanpolitiikka vaikuttaa ja kustannukset nousevat sotien takia, mutta tuottajahinnat eivät. Tukia on luvattu aikaistaa, mutta ei tätä kriisiä pelkillä tuilla hoideta”, Ylitalo ja Toivola toteavat.

Juha Vanhatalo toi Peltoiltamiin poikansa Aatun ja sisarentyttären Anni Alhon. Kuva: Veikko Niittymaa

Vieressä Miian isä Pertti ja veli Marko Ylitalo Liedosta paistattelivat ilta-auringossa. Ilta jatkui vielä syysrapsin kylvöillä.

”Kovin tuttuja olivat pidetyt puheenvuorot, mutta jotain jäi mieleen. Myytäessä pitää olla tiukka ja vaatia kunnon hintaa. Samaten tuottajaorganisaatioista voisi löytyä apu, mutta niihin tarvitaan lisää porukkaa ja myytävää viljaa. Vientikin voi onnistua, mikä vähentäisi hintapaineita kotimaassa”, Pertti Ylitalo miettii.

Auralainen Juha Vanhatalo otti mukaan poikansa Aatun ja sisarentyttären Anni Alhon. ”Usko alkaa horjua. Mitään parannusta ei ole tullut pitkään aikana. Investointivelka kasvaa, kun talouskriisin takia ei ole kykyä investoida. Kipurajalla mennään. Ilman yritystoimintaa tilanpito olisi hankalaa”, Juha Vanhatalo toteaa.

Yläastetta käyvää Aatua isän puheet eivät hämmennä. Nuorimies miettii vakavasti tilanpidon jatkamista. ”Likimain kaikkia konehommia olen tehnyt ja ne tuntuvat mukavilta, mutta puimuria en ole ajanut.”