”Varmasti tuottajaorganisaatioihin järjestäytyminen vahvistaisi viljelijöiden asemaa markkinassa. Niiden perustamisen tueksi tarvitaan lisää osaamista”, sanoo Kauppapuutarhaliitto ry:n toiminnanjohtaja Niina Kangas. Kuva: Sanne Katainen
Kasvisten kysyntä kasvussa – tuottajien yhteistyö tukisi tuotannon lisäystä kannattavuutta parantamalla
Kotimaisen kasvistuotannon kasvulle on tilausta, mutta alan haasteina on kannattavuuden lisäksi alan vetovoima. Tutkija nostaa tuottajien yhteistyön vahvistamisen yhdeksi ratkaisuksi.Tilaajalle
Luken tilastojen mukaan tärkeimmistä vihanneksista porkkanan omavaraisuusaste on 100, kurkun lähellä sitä. Kuva: Kimmo HaimiLuonnonvarakeskus (Luke) selvitti, miten kotimaisten kasvisten tuotantoa voitaisiin kysynnän kasvaessa lisätä. Se laati politiikkasuositukset toimenpiteistä, joiden avulla tuotannon ja kulutuksen lisäämistä voitaisiin tukea.
”Kotimaisessa kasvistuotannossa on kasvumahdollisuuksia, mutta tuotannon lisääminen vaatii muutoksia koko ketjussa”, summaa erikoistutkija Csaba Jansik Lukesta.
Kotimaisen kasvistuotannon lisääminen vahvistaa ruokajärjestelmän huoltovarmuutta ja omavaraisuutta sekä vastaa uusien ravitsemussuositusten tarpeeseen monipuolistaa kasvisten osuutta ruokavaliossa. Keskeinen kysymys on se, kuinka paljon kasvavasta kysynnästä voidaan kattaa kotimaisella tuotannolla.
”Tuottajien heikko neuvotteluasema arvoketjussa hidastaa alan kehitystä ja heikentää sen vetovoimaa. On myös tarvetta parantaa toimijoiden talous- ja myyntiosaamista sekä vuorovaikutusta ketjun sisällä luottamuksen rakentamiseksi”, toteaa Jansik.
”Mitä keskittyneempi tuotannon rakenne on, sitä suurempi on neuvotteluvoima arvoketjun sisällä.”
Luken tilastojen mukaan tärkeimmistä vihanneksista porkkanan omavaraisuusaste on 100, kurkun lähellä sitä. Tomaatin ja sipulin omavaraisuusaste on noin 60.
Kokonaisuutena puutarhatuotannon arvonkehitys on ollut suotuisaa lukuun ottamatta avomaanvihanneksia. Niiden arvoa alentaa vuonna 2024 hintatietojen menetelmämuutos. Siinä porkkanan ja sipulin painoarvo on suurin.
”Arvonnousun parantamiseksi tuotteita pitäisi jalostaa enemmän ja pidemmälle. Esimerkiksi juureksia soseiden tai raasteiden lisäksi uudenlaisiksi kuiva- tai välipalatuotteiksi. Myös pidemmälle jalostetuissa tuotteissa, kuten valmisruoissa, niitä olisi varaa lisätä. Hybridituotteet, joissa kasviksia lisätään lihatuotteisiin, ovat tästä tuore esimerkki”, havainnollistaa Jansik.
Puutarhatilojen rakenne on hyvin hajanainen, Jansik sanoo. Puutarhatuotteita jalostavien yritysten kokoluokka on muiden toimialojen yrityksiä pienempi. Vähittäiskauppa on määräävässä asemassa tavarantoimitusten sekä sopimusten hintaa ja ehtoja määriteltäessä.
”Mitä keskittyneempi tuotannon rakenne on, sitä suurempi on neuvotteluvoima arvoketjun sisällä”, huomauttaa Jansik.
Alalla on toiminut neljä tuottajaorganisaatiota, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus on ollut Suomen puutarhatuotannosta yli 20 prosenttia.
”Alalla on hyvin tilaa lisäyhteistyölle”, hän summaa.
Kauppapuutarhaliitto ry:n toiminnanjohtaja Niina Kangas pitää suositusta hyvänä.
”Siinä on nostettu ihan oikeita asioita esille. Nyt kun ravitsemukseen suositellaan lisättävän entistä enemmän kasviksia, pitää lisän ehdottomasti olla mahdollisimman paljon kotimaista tuotantoa.”
Luken suosituksen mukaan kasvintuotannon kasvattaminen ja alueellinen hajauttaminen tukisivat huoltovarmuutta.
Kangas ei näe Suomen sisäistä tuotannon keskittymistä ongelmana. Kauppojen omat merkit sen sijaan voivat olla uhka paikallisten tuottajien pääsyyn markkinaan.
”Suomi on pieni markkina-alue, enkä tunnista sellaista ilmiötä kuin alueellinen ylituotanto. Paljon tuotannosta kulkee joka tapauksessa logistiikkakeskusten kautta. Mutta vievätkö kaupan omat merkit parhaat hyllypaikat paikallisten tuottajien kustannuksella? Toivottavasti kuluttajat toivovat jatkossakin lähialueen tuottajien tuotteita hyllyihin”, Kangas painottaa.
”Mitä tulee arvoketjun toimivuuteen, niin toisinaan keskusliikkeiden vahvempi neuvotteluasema aiheuttaa haasteita.”
”Suomalaiset haluavat syödä kotimaisia kasviksia. Silloin myös kaupan intresseissä on varmasti tehdä reilua yhteistyötä yrittäjien kanssa.”
Kysymykseen ketjun toimivuudesta reilulla tavalla Kangas vastaa, että kasvihuonevihannesten osalta hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.
”Kyllä viljelijän pitää saada tuotteestaan sellainen korvaus, että sillä tienaa palkan. Suomalaiset haluavat syödä kotimaisia kasviksia. Silloin myös kaupan intresseissä on varmasti tehdä reilua yhteistyötä yrittäjien kanssa.”
Kankaan mukaan viime aikoina lisääntyneet ostajapuolen sertifiointi- ja vastuullisuusjärjestelmien vaatimukset ovat puhuttaneet puutarhatuottajien keskuudessa.
”Kaupat lisäävät työtä aiheuttavia vaatimuksia, mutta näkyykö tämä tuottajahinnassa? Varmasti tuottajaorganisaatioihin järjestäytyminen vahvistaisi viljelijöiden asemaa markkinassa. Niiden perustamisen tueksi tarvitaan lisää osaamista”, Kangas arvioi.
Politiikkasuositukset toimialan elinvoimaisuuden ja kasvun varmistamiseksi
1. Kasvisten tuotantoa on edistettävä eri puolilla maata huoltovarmuuden ja riskienhallinnan vahvistamiseksi.
2. Kannattavuuden nostaminen edellyttää talousosaamista ja tuottajien neuvotteluaseman parantamista.
3. Teknologisen osaamisen lisääminen ja investoinnit vaativat tukea ja neuvontaa.
4. Alan vetovoimaa on parannettava kasvun mahdollistamiseksi.
5. Kasvisten kulutusta on edistettävä.
6. Kasvistuotanto on otettava keskeiseksi osaksi ruoantuotannon strategioita.
Lähde: Luke
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
