Miten on oman kuntasi laita? Ruotsin kunnista vain joka kolmas on ruokaomavarainen, osalla oma tuotanto riittäisi vain viikoksi

Tehdäänpä mielikuvaharjoitus: Jos oman kuntasi rajat suljettaisiin eikä ruoka enää kulkisi rajan yli, kuinka pitkäksi aikaa kuntalaisille riittäisi syötävää?

Ruotsissa tällaisen laskuharjoituksen teki neuvontajärjestö Hushållningssällskapet.

Ruotsissa on yhteensä 290 kuntaa. Vain sadassa tuotetaan niin paljon ruokaa, että kunnan oma väestö pysyisi ruokittuna vähintään vuoden.

Joukossa on 20 supertuottajaa, jotka tuottavat vähintään viisinkertaisen määrän ruokaa verrattuna oman asukasmääränsä vuotuiseen kulutukseen. Niistä 17 tuottaa peräti seitsenkertaisesti oman kulutuksensa verran.

Kuten odotettua, omavaraisuus on heikoin suurimmissa kaupungeissa ja niiden liepeillä, missä pelto on joutunut väistymään asutuksen alta. Tuotanto on vähäistä myös metsäisimmissä kunnissa.

Yhteensä 30 kunnassa oma tuotanto riittäisi kunnan asukkaille vain viikoksi.

Ruotsin kaikkien kuntien omavaraisuuskeskiarvo on 45 prosenttia. Se tarkoittaa, että ruoka riittäisi viideksi ja puoleksi kuukaudeksi.

Laskelma on tehty ruuan energian pohjalta: miten paljon energiaa maatalous kunnan alueella tuottaa ja miten paljon energiaa väestö kuluttaa. Siihen ei siis oteta kantaa, saisiko oman kunnan tuotannosta koostettua ravitsemuksellisesti tasapainoisen ruokavalion.

Varastoja ei ole laskettu mukaan, ei myöskään luonnonmarjoja, kalaa tai riistaa.

Onko Suomessa tehty vastaavaa selvitystä?

Erikoistutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta toteaa, ettei pidä aiheellisena omavaraisuuden laskemista pienemmille maantieteellisille yksiköille kuin kansantalouksille.

”Meillä Suomessa eri raaka-aineiden tuotanto keskittyy tietyille alueille ja elintarviketeollisuuden toimialat niin ikään. Ketjun eri osien toiminta ylittää kunta- ja maakuntarajat niin paljon, että on mahdotonta tehdä järkeviä laskelmia.”

Kuntien ja maakuntien välistä tavaraliikennettä eivät uhkaa kauppasodat, tariffit, tullit tai kansalliset rajoitteet, Jansik toteaa. Kuntien tai maakuntien omavaraisuudella ei siis ole suurta merkitystä.

Toki alueellisesti hajautettu ruuantuotanto ja lähiruoka ovat koko maan tasolla tärkeä riskienhallintatekijä, hän korostaa. On mahdollista, että sodan tai ison luonnonkatastrofin sattuessa eri alueet saattavat eristäytyä toisistaan, jolloin paikallinen ruuantuotanto voi nousta merkitykselliseksi.

Alueellinen keskittyminen aiheuttaa elintarvikesektorilla tiettyjä ongelmia, Jansik toteaa.

Viljatase voi olla alueellisesti negatiivinen.

”Pohjanmaan isot viljaa jalostavat yksiköt eivät välttämättä joka vuosi saa tarvitsemaansa viljaa omasta maakunnasta, vaan sitä joudutaan ostamaan kauempaa.”

Vielä kärjistetympi esimerkki ovat öljykasvit. Suomen ainoa suuren mittakaavan puristamo sijaitsee Uudellamaalla, mutta rypsiä ja rapsia tulee kaikkialta Suomesta.

”Nämä asiat ovat kuitenkin tarkasteltavissa alueellisten taseiden kautta, eikä siihen tarvita omavaraisuuslaskelmia.”