Lehmähullut kanadalaiset kohtaavat Torontossa

Lampaita, alpakoita, kaneja, siipikarjaa — mutta ennen kaikkea lehmiä.

Kanadan Torontossa järjestetään yksi maailman isoimmista maataloustapahtumista, The Royal Agricultural Winter Fair. Isompia nautarotuja kohden luokkia on helposti parisenkymmentä. Tapahtumassa käy vuosittain jopa 300 000 kävijää.

Mukana on myös paljon hevosiin liittyvää sisältöä.

Karjanäyttelyiden suosio ei ole täällä yllätys, sillä Kanadassa maidontuotanto on miljardibisnestä.

Kuulutukset nautojen näyttelyluokista annetaan sekä englanniksi että ranskaksi.

Karjapuolella käy kuhina, kun kymmeniä ja taas kymmeniä lehmiä valmistellaan kehiä varten. Yleisö saa vapaasti seurata lehmien valmistelua paikan päällä.

Useamman kerran päivässä järjestetään lypsynäytöksiä, joissa esiintyvät myös Braden ja Cealey Sparksin lehmät.

Nuori pari on ottanut hiljattain ohjat Ontarion Woodstockissa sijaitsevan sukutilan viidentenä polvena.

Heillä on 40 lehmää, jotka lypsetään 12 lehmän asemalla.

”On helpompi aloittaa pienestä. Jos aloittaisin 200 lehmästä, paineet olisivat paljon suuremmat”, Braden kuvailee.

Tavoitteena on karjan kestävyys. Rehuna lehmät saavat maissisäilörehua ja säilöheinää.

Maissinkorjuun jälkeen pelloille istutetaan ruisvehnää. Sen avulla maksimoidaan maankäyttö, Braden kertoo.

Peltomaata pariskunnalla on vähänlaisesti. Yhtenä päätekijänä on hinta: Vaikka Kanadassa ihmisiä on pinta-alaan nähden vähän, hyvästä viljelysmaasta on pulaa.

Sparksien kotiseuduilla maa maksaa noin 30 000 Kanadan dollaria eekkeriltä eli noin 18 600 euroa. Yksi eekkeri on kooltaan reilut 0,4 hehtaaria.

Tavallaan se on hyväkin. Vähäinen maa-ala painostaa tehokkuuteen, pariskunta pohtii.

Ontariosta löytyy prosessointikapasiteettia ja vientiväylät Yhdysvaltoihin, mikä lisää hyvän peltomaan kysyntää.

Ei navetasta silti ole vielä ainoaksi leipäpuuksi. Cealey tekee töitä ruokakaupassa managerina ja Bradenillakin on toinen työ.

Kesken haastattelun huomio kääntyy juhlalliselta näyttävään seurueeseen: Paikalle saapuu Ontarion provinssin pääministeri Doug Ford.

Kanadassa tilannetta ovat viime aikoina kiristäneet Kiinan kanadalaiselle rapsille asettamat tuontitullit.

Rapsitullit olivat vastaisku Kanadan Kiinalle asettamista, sähköautoja koskevista tuontitulleista.

Ford taas nousi otsikoihin, kun hän moitti jyrkästi Kanadan pääministeri Mark Carneyta sähköautoja koskevien tullien purkamisesta.

Rapsintuottajille uutinen lienee helpotus, sillä vastineeksi Kiina alensi merkittävästi rapsiin kohdistuvia tulleja.

Ford jututtaa nuorta tuottajaparia hetken ja ihastelee lehmiä. Sitten seurue jatkaa matkaansa.

Naudat valmistellaan Kanadassa kehiä varten paikan päällä. Silloin klippaus on tuoreempi. Brasilialainen Djeyson Rosa ahkeroi saadakseen lehmät valmiiksi luokkia varten. Kuva: Tuulikki Viilo

Kanadalaisissa karjoissa holstein-friisiläisten osuus on yli 90 prosenttia, mutta pidettyjä ovat myös ayrshiret ja jerseyt.

Kanadassa suositaan myös Suomessa harvinaisempaa erikoisuutta: punaista holsteinia. Niitä on tituleerattu myös holsteinien ”uudeksi mustaksi”. Eikä syyttä.

Vielä jokunen vuosikymmen sitten ainoa oikea holstein oli mustavalkoinen. Puna-valkoinen yksilö karjassa saattoi olla häpeän aihe, joka jätettiin tarkoituksella pois jalostuksesta.

Vaikka mustavalkoiset yksilöt ovat edelleen ehdoton valtalinja, punavalkoiset ovat kasvattaneet suosiotaan.

Punavalkoiset holsteinien suosion näkee Kanadassa näyttelyluokkien koosta. Kuva: Tuulikki Viilo

Yhdysvalloissa punaiset holsteinit voidaan rekisteröidä jopa omaksi rodukseen. Täällä puhutaan kuitenkin tismalleen samasta rodusta, joskin eri värimuunnoksesta.

Silmää miellyttävällä ulkonäöllä tuntuu olevan merkitystä. Osalle on kuitenkin yhdentekevää, onko lehmä puna- vai mustavalkoinen.

Pohjoismaissa punaiset holsteinit ovat huomattavasti harvinaisempia.

Yksi prosentti lehmistä kantaa punaisen värin aiheuttavaa geeniä tuplana ja on siten punaisia, kertoo Nauta-lehti (2022).