Tilanomistaja, maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck (1887–1945) toimi MTK:n puheenjohtajana vuosina 1918–1922. Talousvaikeudet epäselvyyksineen johtivat Westermarckin eroon tuottajaliiton johdosta. Kuva: Jaana Kankaanpää
Vain kahdeksan miestä on johtanut MTK:ta sadan vuoden aikana – näillä nimillä heitä on parjattu
MTK:n puheenjohtajat ovat olleet lähes aina koulutettuja suurtilallisia Etelä-Suomesta, tutkija kertoo.Tilaajalle
MTK:n liittokokous järjestettiin 1962 Joensuussa. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen saapuivat junalla suurjuhlaan. Presidenttiparia oli vastaanottamassa myös MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila. Kuva: Voutilainen ErkkiMaataloustuottajain Keskusliitto (MTK), perustettiin maanviljelijöiden suuressa helluntaikokouksessa toukokuussa 1917. Suomi oli vielä silloin osa Venäjää.
Virallisesti järjestö perustettiin kuitenkin Helsingissä 18. syyskuuta 1917. MTK:ta on luotsannut yli satavuotisen historian aikana hätkähdyttävästi vain kahdeksan puheenjohtajaa.
Helsingin yliopiston yleisen historian dosentin Erkki Teräväisen mukaan MTK:n puheenjohtajia yhdistää se, että kaikki ovat olleet koulutettuja suurtilallisia ja lähtöisin ensisijaisesti Etelä-Suomen vilja-alueilta.
”No Esa Härmälä on profiloitunut enemmänkin metsänomistajana. Nykyinen puheenjohtaja Juha Marttila on ensimmäinen poikkeus monella tapaa, koska hän on taustaltaan maitotilallinen ja kotoisin Pohjois-Suomesta, Simosta.”
Teräväinen on kirjoittanut MTK:n kaksiosaisen, vuonna 2022 julkaistun satavuotishistoriikin.
MTK kutsui vieraakseen SMP:n edustajat puheenjohtaja Veikko Vennamon johdolla syömään ja saunomaan 1970-luvun alussa. Vennamo julisti tapaamisessa, että MTK on isojen tilallisten riistojärjestö, joka vain sorti pienviljelijää.
”Tilaisuus oli loppumassa ja Vennamo komensi puoluetoverinsa lähtemään. Hän kertoi puheenjohtaja Heikki Haavistolle, että oli todellisuudessa MTK:n kanssa samaa mieltä asioista. Vennamon piti puolueen kannattajien ja kansanedustajien takia ajaa tiukkaa linjaa tuottajajärjestöä kohtaan”, Teräväinen kertoo.
MTK:n puheenjohtajia on tutkijan mukaan usein syytetty manttaalipösöiksi eli suurtilallisten etujen ajajiksi.
”Leima ei pidä paikkaansa. Maine johtuu tuottajakäsitteestä. Kun maataloustuottaja myi tuotteen tilan ulkopuolelle, niin pienviljelijä hankki osan elannosta talvisin etupäässä metsätöillä”, Teräväinen sanoo.
Filosofian tohtori Juho Jännes (1880–1964) toimi MTK:n puheenjohtajana kahteen otteeseen, vuosina 1917–1918 ja 1923–1954. Kuva: Jaana KankaanpääMTK ja maalaisliitto-keskusta ovat tehneet tiivistä yhteistyötä yli sadan vuoden ajan.
Myös MTK:n puheenjohtajien enemmistö on ollut maalaisliitto-keskustan jäseniä tai vaikuttajia.
”Keskustan ja MTK:n välillä on ollut historian aikana myös jännitteinen suhde. Keskusta on yleispuolue, eikä se ole voinut ottaa ohjelmaansa yksinomaan sitä, mitä tuottajajärjestö ajoi”, Teräväinen muistuttaa.
Lisäksi MTK on aina halunnut pysyä irrallaan valtion yhteydestä ja rahoituksesta. Linjaus on antanut järjestölle toimintavapautta.
Tuottajajärjestön ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Juho Jännes kuului kokoomuksen puoluevaltuuskuntaan. Hän luopui tehtävästä jatkosodan aikana maatalouspoliittisten erimielisyyksien vuoksi.
Toivo T. Pohjala toimi MTK:n vt. puheenjohtajana vuosina 1993–1994. Hän oli kokoomuksen pienen maataloussiiven merkittävä edustaja, tutkija kertoo.
”MTK:ssa on ollut varsinkin kenttätasolla poliittisesti eri laitojen ihmisiä kansandemokraateista IKL:ään saakka. Järjestöä ei voi pitää yksistään keskustan tai vähemmässä määrin kokoomuksen käsikassarana”, Teräväinen sanoo.
”Keskustan ja MTK:n välillä on ollut historian aikana myös jännitteinen suhde.”
MTK:n jäsenmäärä oli toisen maailmansotaan saakka melko pieni. Juho Jännes toimi järjestön puheenjohtajana viidellä vuosikymmenellä, ja luopuessaan tehtävästä hän oli yli 70-vuotias ikämies.
”Ennen sotia MTK pystyi hyvin vaikuttamaan siihen, mitä päätöksiä eduskunnassa tehtiin maatalouden osalta. Vastaitsenäistyneen Suomen eliitti oli hyvin pieni”, Teräväinen sanoo.
Viljelijäväestölle herrasmies Juho Jännes jäi kaukaiseksi persoonaksi. Teräväinen kuvaa Jännestä markkinataloudelliseksi maatalousmieheksi. 1930-luvun laman aikana hän ymmärsi, että valtion täytyy tukea maataloutta.
Karjalan siirtoväen asutuspolitiikassa talvi- ja jatkosodan jälkeen MTK:n puheenjohtaja oli eri linjoilla kuin esimerkiksi maalaisliitto.
”Juho Jänneksen mielestä suurten tilojen pilkkominen tuhoaisi maatalouden tehokkuuden. MTK:n puheenjohtajaa syytettiin kylmäkiskoiseksi mieheksi, joka ei välitä evakoista. Todellisuudessa hän oli huolissaan tilojen elinkelpoisuudesta”, Teräväinen kertoo.
Veikko Ihamuotilan (1911–1979) puheenjohtajakauden aikana MTK kehittyi arvostetuksi ja keskeiseksi työmarkkinajärjestöksi. Kuva: Jaana KankaanpääMinisteri Veikko Ihamuotila toimi tuottajajärjestön johtajana vuosina 1955–1975, jolloin MTK:sta kehittyi vahva työmarkkinajärjestö.
Vuoden 1956 yleislakon aikana Ihamuotilan johtama MTK julisti vastatoimena maitotuotteiden luovutuslakon.
”Viljelijäin suurkokouksessa Oulussa 1972 Veikko Ihamuotila lausui puheessaan ikimuistoisen sanat: Maailmassa ei ole niin suurta herraa, joka ei saisi leipäänsä talonpojan kädestä”, Teräväinen kertoo.
1970-luvulle siirryttäessä MTK:n jäsenmäärä oli suurimmillaan eli lähes 411 000 henkilöä. Teräväisen mukaan Veikko Ihamuotila ja hänen seuraajansa Heikki Haavisto ovat MTK:n historian tunnetuimmat puheenjohtajat.
Presidentti Urho Kekkonen oli läheinen metsästyskaveri varsinkin Veikko Ihamuotilalle.
Heikki Haavisto (1935–2022) teki pitkän uran Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa MTK:ssa. Hän toimi järjestön puheenjohtajana liki kahden vuosikymmenen ajan. Kuva: Museovirasto; JOKA Journalistinen kuva-arkisto Hannu LindroosinMolemmat miehet olivat mahtavia vallankäyttäjiä Suomen tasavallassa.
Haavisto ja Ihamuotila olivat ”isäntien isäntiä”, jotka esimerkiksi osallistuivat maataloustuloneuvotteluihin ja pitivät tiivistä yhteyttä hallitukseen ja presidenttiin. Presidentti Urho Kekkonen oli läheinen metsästyskaveri varsinkin Veikko Ihamuotilalle.
Erkki Teräväinen muistaa yhä elävästi televisiouutiset Urho Kekkosen presidenttiajalta, kun MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto laskeutuu maataloustuloneuvotteluista Tamminiemen rappusia alas.
”Hän on totinen kuin mikä, sopimus on syntynyt. Sitten Haavisto luettelee maidon tuottajahinnan nousua penneissä. MTK:ssa on ollut koko historian ajan Suomen paras maatalouspoliittinen asiantuntemus”, Teräväinen sanoo.
Julkisuudessa MTK:n puheenjohtajien on täytynyt näyttää vakavaa naamaa.
”Esa Härmälä sanoi, että hän sai kerran kauheasti haukkuja, kun oli vähän hymyillyt televisiossa antaessaan lausunnon. Ihmiset kysyivät, etkö ota tosissasi tätä hommaa”, Teräväinen kertoo.
Esa Härmälä tuli MTK:n puheenjohtajaksi EU-jäsenyyden kynnyksellä. Kuva: Jaana Kankaanpää
Michael Hornborg toimi MTK:n puheenjohtajana vuosina 2006–2009. Kuva: Jaana KankaanpääHeikki Haavisto toimi ulkoministerinä 1990-luvun alussa, kun Suomi neuvotteli Euroopan unionin jäsenyydestä. MTK otti EU-jäsenyyteen maatalouden osalta kriittisen kannan ylimääräisessä liittokokouksessa syyskuussa 1994.
Viljelijöistä EU-jäsenyyttä vastaan äänesti kyselyjen mukaan noin 82 prosenttia.
MTK oli julkisuudessa jatkuvasti esillä aina 2000-luvun alkupuolelle saakka, kun esimerkiksi maatalouden EU-tuista neuvoteltiin. Esa Härmälä toimi tällöin puheenjohtajana.
”EU-kaudella MTK:n asema tulopoliittisen järjestelmän yhtenä osana katosi, kun maatalouspolitiikka siirtyi Brysseliin. MTK:n vaikutusvalta väheni ja jäsenistö ei oikein aluksi ymmärtänyt tätä. Puheenjohtajaa vastaan kapinoitiin eri alueilla ja eri tuotantosuunnissa”, Teräväinen sanoo.
Historiantutkijan mukaan tuottajajärjestö on palannut EU-kaudella yhteiskunnallisen lobbarin rooliin, mikä MTK:lla oli ennen toista maailmansotaa.
MTK:n nimi muuttui vuonna 1992 maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitoksi. Metsäomistajien rooli järjestössä on nyt aiempaa suurempi, koska viljelijöiden määrä on laskenut tasaisesti.
”Heikki Haavisto sanoi aikanaan, että MTK:n pitää ottaa aloitteentekijän asema, kun tuottajien ja metsänomistajien asioista päätetään. Siihen järjestö on pyrkinyt koko historiansa aikana”, Erkki Teräväinen sanoo.
Juho Jännes 1917–1918, 1922–1954
Bjarne Westermarck 1918–1922
Veikko Ihamuotila 1954–1975
Heikki Haavisto 1975–1994
Toivo T. Pohjala, vt. puheenjohtaja, 1993–1994
Esa Härmälä 1994–2006
Michael Hornborg 2006–2009
Juha Marttila 2009–
- Osaston luetuimmat
