Moderneissa pihattonavetoissa ilmanlaatu on paljon parempi kuin vanhanaikaisissa navetoissa. Kuva: Johannes Tervo
Jouni Pitkäranta ryhtyi piirtämään navetoita 11-vuotiaana – nyt hän on alan huipputekijä ja suunnitellut jo tuhat navettaa
Arkkitehti Jouni Pitkäranta inspiroitui navetoiden suunnittelusta 1980-luvun alussa, kun kotitilalla Ilmajoella oli uudistusta kaivannut parsinavetta.Tilaajalle
Jouni Pitkärannan mielestä nykyisen navettarakentamisen suurin ero vanhoihin aikoihin on eläinten hyvinvoinnin huomiointi. Kuva: Taina RenkolaNavetoiden suunnitteluun erikoistunut arkkitehti Jouni Pitkäranta on kutsumusammatissa. Hän ryhtyi piirtämään navetoita jo 11-vuotiaana poikana vuonna 1983. Kotitilalla Ilmajoella oli uudistusta kaivannut parsinavetta, ja tästä Pitkäranta inspiroitui. Myöhemmin hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa arkkitehdiksi ja perusti oman suunnittelutoimiston.
Pitkäranta on suunnitellut noin tuhat navettaa. Hänen mielestään nykyisen navettarakentamisen suurin ero vanhoihin aikoihin on eläinten hyvinvoinnin huomiointi. Lehmien tarvitsemaa tilaa ja neliömäärää mietitään tarkasti. ”Tutkimusten kautta on ymmärretty, että hyviin olosuhteisiin kannattaa panostaa.”
Viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana on siirrytty yhä enemmän verhoseinäisiin pihattonavetoihin, jotka voidaan kesäaikana muuntaa seinättömiksi katoksiksi. Tällaisissa navetoissa ilmanlaatu on aivan toisenlainen kuin umpinaisissa rakennuksissa.
”Meillä oli pitkään, EU-aikaan asti, tapana tehdä lämpimiä eläinrakennuksia, joissa talvellakin lämpötila oli 12 astetta tai yli.”
Oppi siitä, että lehmät pärjäävät talvella muutamassa plusasteessa, haettiin Pohjois-Amerikasta.
Eläinten viihtymistä huomioidaan lehmien käyttäytymistutkimusten perusteella. ”Pihatoissa tehdään esimerkiksi tilat niin, että umpiperiä ei muodostu. Eläimellä on aina pakoreitti ja se pystyy väistämään toisia. Se tekee aran lehmän elämän laumassa paljon helpommaksi.”
Samasta syystä myös käytävien on oltava leveitä.
Moderni verhoseinillä varustettu pihattonavetta Parkkarin maitotilalla Jalasjärvellä. Kuvassa yrittäjä Markku Parkkari (vasemmalla) ja pitkän uran navettasuunnittelijana tehnyt Markku Suomela. Kuva: Johannes TervoKysymys navetoiden kauneudesta saa Pitkärannan mietteliääksi. Olivathan 50 vuotta sitten rakennetut navetat kauniita, kun ne olivat osa pihapiiriä, hän pohtii.
”Nykyaikaan verrattuna tosi iso muutos on navetan koko. Vanhoissa navetoissa esimerkiksi oven koko oli enintään kaksi kertaa ihmisen kokoinen. Silloin navetoita myös tehtiin vahvalla käsityöosaamisella.”
Jokaisesta ajasta löytyy myös hyviä ja kauniita esimerkkejä. Pitkäranta harmittelee, ettei maa- ja metsätalousministeriössä ole enää arkkitehtuuriosaamista. Kauneuden vaaliminen on väistynyt. Maatalousrakentamisen arkkitehtuurikilpailuja pidettiin 1987 ja 1998 – ei enää sen jälkeen.
”Esteettisen arvon rooli on valitettavasti vähentynyt.”
Samanlaista kehitystä löytyy toki muiltakin aloilta. Sata vuotta sitten tehdasrakennukset olivat pieniä ja usein koristeellisia. Nykytehtaat ovat vain valtavan suuria halleja.
1800-luvun lopulla rakennettu Verlan tehdas on nykyään museo. UPM:n omistama tehdasmuseo sijaitsee Kouvolan Jaalassa. Kuva: Johannes Wiehn- Osaston luetuimmat
