Omaa kasvinjalostusta tarvitaan

Suomi on maailman pohjoisin viljelyalue. Merkittävä osa maailman viljasadosta tuotetaan syyskylvöisillä kasvilajikkeilla, joiden menestyminen Suomen vaihtelevissa talvioloissa on vähintäänkin epävarmaa. Kevätkylvöisistä viljakasvilajikkeista taas moni vaatii huomattavasti pidemmän kasvukauden kuin Suomen lyhyt kesä tarjoaa. Siinä missä Suomessa pellot ovat eteläisintäkin rannikkoseutua myöten vielä lumikerroksen alla, Keski-Euroopassa tehdään jo kevätkylvöjä. Syksyllä taas aika loppuu pitkän kasvuajan vaativilta lajikkeilla kesken.

Kasvukauden pituuden ohella myös valo on rajoittava tekijä. Suomen valoisat kesäyöt eivät sovellu kasveille, jotka ovat sopeutuneet lämpimän jakson hämäriin tai pimeisiin öihin.

Ainutlaatuisista viljelyoloista huolimatta valikoimaa suomalaisviljelijöidenkin kylvöille riittää. Ruokaviraston ylläpitämässä kansallisessa kasvilajikeluettelossa on nykyisellään kuutisenkymmentä kauralajiketta, vehnistä suunnilleen saman verran, ohria pitkälti toistasataa ja ruislajikkeitakin 22. Luetteloon päästäkseen lajikkeen on pitänyt läpäistä siemenlain vaatimat Luonnonvarakeskuksen tekemät viljelyarvokokeet, jotka osoittavat sen soveltuvuuden Suomen olosuhteisiin.

Satoisampia, käyttöominaisuuksiltaan laadukkaampia ja paremmin erilaisia kasvintuhoojia kestäviä lajikkeita kehitetään maailmalla jatkuvasti, ja osa ulkomaisistakin lajikkeista on läpäissyt viljelyarvokokeet ja päässyt kansalliseen lajikeluetteloon. Siitä huolimatta on viime kädessä suomalaisten itsensä vastuulla, että pelloillamme pärjääviä lajikkeita on tarjolla jatkossakin, riippumatta siitä, millaisiksi kasvuolot ilmastonmuutoksen seurauksena meillä käyvät tai miten siementen saatavuus maailmalla kehittyy. Mahdollista on sekin, että yhä useampi ulkomainen lajike on tuotettu menetelmillä, jotka Suomen tai EU:n lainsäädäntö kieltää.

Kasvinjalostus on syystä tunnistettu Suomessa alaksi, jonka omistus on valtiolle strategisesti tärkeää. Jo huoltovarmuussyistä valtio omistaa Suomen suurimmasta jalostusta harjoittavasta yrityksestä eli Boreal Kasvinjalostuksesta 65 prosenttia. Tärkeä roolinsa on myös pienillä itsenäisillä jalostajilla, jotka tuottavat kotimaan tarpeisiin omia täsmälajikkeitaan.