Uustalo pitelee käsissään jalostamaansa monitahoista Uljas-ohraa. Kuva: Jarno Mela
Kasvinjalostaja koeviljelee itse kaikki edustamansa lajikkeet – ”Sadon on kaikissa olosuhteissa oltava käyttökelpoista”
Plantanova Oy ylsi tänä keväänä ennätykseensä, kun se sai peräti kymmenen uutta lajiketta viralliseen lajikeluetteloon.TilaajalleLoimaa
Plantanovan toimitusjohtaja Juha Uusitalo on viljelijä ja kokeilee yrityksen edustamia lajikkeita pelloillaan Loimaalla. Kuva: Jarno MelaLumisella pellolla harppoo Plantanova Oy:n toimitusjohtaja Juha Uusitalo ja näyttää, mihin ensi kesänä tulee koeruutuja.
”Saksassa ollaan jo kylvöillä”, Uusitalo toteaa.
Näin kiteytyy kotimaisen kasvinjalostuksen ja -testauksen syvin olemus. Kasvukausi on meillä vielä kaukana edessä, kun etelämpänä tehdään toukotöitä.
Suomessa tarvitaan lajikkeita, jotka ovat sopeutuneet lyhyeen ja hyvin valoisaan kesään. Ulkomaisten jalostuslinjojen soveltuvuus Suomeen onkin testattava tarkkaan.
Uusitalo tietää, mistä puhuu. Hän on itsekin viljelijä ja kokeilee kaikkia Plantanovan edustamia lajikkeita omilla pelloillaan Loimaalla. Koeruutuja on myös Inkoossa, Ilmajoella, Vaasassa, Siikajoella ja Loviisassa.
Lisäksi Uusitalo jalostaa monitahoisia ohralajikkeita. Ensimmäisenä jalostusohjelmasta hyväksyttiin Uljas-ohra, joka tuli markkinoille vuonna 2018.
Kiteytettynä jalostaminen on sitä, että luodaan ensin uutta muuntelua risteyttämällä. Risteytyksistä syntyy jatkossa suuri määrä uusia linjoja.
Näitä linjoja testataan pellolla useita vuosia. Joka vuosi suurin osa linjoista karsitaan pois. Sama prosessi aloitetaan vuosittain uudelleen uusilla risteytyksillä. Lopulta virallisiin kokeisiin linjoista etenee vain muutama.
”Vaikeus on siinä, mitä linjoja kannattaa pitää mukana ja mitä hylätä. Aikaa, työtä ja rahaa kuluu hukkaan, jos testattavaa on liian iso joukko. Jos valikoima on liian pieni, hyviä linjoja ei välttämättä löydy.”
Pitkäjänteisyyden lisäksi tarvitaan ripaus rohkeutta ja aimo annos uskoa siihen, että vuosien päästä uudelle lajikkeelle on kysyntää.
Tarvitaan myös hyviä yhteiskumppaneita ja työntekijöitä, Uusitalo kiittelee.
Vasemmalla Leijona-kevätvehnä, oikealla Silo, sileävihneinen kokoviljasäilörehuohra. Sileävihneinen ohra on yleinen Kanadassa, Suomessa tai ehkä koko Euroopassa sellaista ei ole aiemmin ollut tarjolla, Juha Uusitalo kertoo. Kuva: Juha UusitaloJokaisella viljalla on haasteensa jalostusta ja testausta ajatellen. Esimerkiksi kaura reagoi herkästi päivän pituuteen, Uusitalo kertoo.
Kevätvehnän kasvukausi jatkuu Suomessa monesti syksyn sateisiin asti. Keski-Euroopassa kasvukauden päättää kesän kuumuus; jyvän täyttyminen lakkaa ja vilja kuivuu pellolle. Suomessa sakoluvun kestävyys on paljon suuremmassa roolissa, Uusitalo lisää.
Suomesta viedään paljon mallasohraa ulkomaille. Onkin aikamoinen palapeli löytää ohra, joka on hyväksytty mallasohraksi tärkeimmillä eurooppalaisilla markkinoilla ja saada se lisäksi hyväksytyksi mallasohraksi Suomessa.
Uusi viljalajike ei synny käden käänteessä. Kevätviljoilla aikaa kuluu 6–10 vuotta ensimmäisistä jalostustoimista siihen, kun lajike lopulta on valmis viljeltäväksi.
Tavoitteena on saada aikaan lajike, joka ilmentää haluttuja ominaisuuksia, Uusitalo kiteyttää.
”Jyvän laadun on oltava erinomainen ja sadon on kaikissa olosuhteissa oltava käyttökelpoista.”
Tärkeintä on, että lajike vastaa viljelijän vaatimuksia sadon määrän ja laadun suhteen.
”Alan kilpailu on niin kovaa, että missään ominaisuudessa ei voi olla suuria puutteita.”
Koeruudut puidaan huolellisesti ja jyvät päätyvät valkoisiin säkkeihin. Kuva viime syyskuulta, ratissa Petri Aaltonen. Kuva: Juha UusitaloKun lajiketta on omissa kokeissa viljelty 3–6 vuotta, sen soveltuvuus suomalaisiin oloihin testataan virallisissa lajikekokeissa. Niistä vastaa Luonnonvarakeskus Luke.
Uuden lajikkeen on oltava myös DUS-kriteerien mukainen. Lajikkeen on erotuttava muista, sen yksilöiden on keskenään oltava samanlaisia ja lajikkeen ominaisuuksien on pysyttävä samoina sukupolvesta toiseen.
Kun DUS-kriteerit ovat kunnossa, jalostaja voi hakea lajikkeelleen listausta ja kasvinjalostajan oikeuksia.
”Kallista on, joten huteja ei saa tulla. Siksi panostetaan testaukseen ennen virallisia lajikekokeita.”
Viralliset lajikekokeet ovat Suomessa koepaikkaa kohti huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Tanskassa tai Ruotsissa, Uusitalo kertoo.
”Kallista on, joten huteja ei saa tulla. Siksi panostetaan testaukseen ennen virallisia lajikekokeita.”
Uusitalo laskeskelee, että vuodessa Plantanovalta kuluu yli 200 000 euroa pelkkiin lajikekokeisiin.
Vuosien varrella Plantanova on saanut maamme viralliseen kasvilajikeluetteloon noin 70 uutta lajiketta.
Uusitalo mainitsee muun muassa jalostamansa Huiman, jota hän pitää vähintään Uljaan veroisena ohrana.
Tänä keväänä syntyi Plantanovan historian ennätys: Kasvilajikelautakunta hyväksyi peräti kymmenen lajiketta viralliseen lajikeluetteloon.
Kesän 2020 pitkään hellejakson kuluessa koeruudut päätettiin sadettaa. Kuva: Juha UusitaloUusia lajikkeita ei saa nimetä miten haluaa. Nimeämistä valvoo ja uudet nimet hyväksyy EU:n kasvilajikevirasto (CPVO) Ranskassa.
Nimi ei saa olla numero eikä kuvata ominaisuutta tai käyttötarkoitusta. Siksi markkinoilla ei esimerkiksi ole vehnälajikkeita Ykkönen, Paras tai Patonki.
Tavoitteena on, että lajike saisi erisnimen. Uusitalo on nimennyt ohransa Uljaan ja Huiman lisäksi Mainioksi ja Jaloksi.
Plantanova Oy
Perustettu vuonna 1991, kotipaikka Loimaa. Omistajat Juha Uusitalo ja Timo Mäkinen.
Viljelyttää nurmi- ja palkokasveja kotimaan sopimustuotannossa sekä tuo maahan siemeniä.
Edustaa Suomessa pääasiassa saksalaisia, ranskalaisia ja tšekkiläisiä jalostajia.
Monitahoiset ohralajikkeet Uusitalon jalostamia.
Yhtiön lajikkeita vuonna 2022 viljelyssä yli 130 000 hehtaarilla.
Liikevaihto noin 4,5 miljoonaa euroa. Pääosa liikevaihdosta nurmisiemenistä, jotka markkinoidaan Naturcom Oy:n kautta.
Työntekijöitä sesongista riippuen viisi–kahdeksan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
