Uusien lajikkeiden joukossa monta valkuaiskasvia

Kasvilajikelistalle on tänä vuonna hyväksytty 39 uutta lajiketta. Eniten on ohria, joita hyväksyttiin kahdeksan monitahoista ja viisi kaksitahoista.

Uusien lajikkeiden määrä on kolmanneksen suurempi kuin parina viime vuonna, kertoo tutkija Antti Laine Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Suureen lajikemäärään vaikuttavat joka toinen vuosi viljelyarvokokeensa päättävät nurmet. Myös ohrien vahva edustus uutuuksien joukossa on tavallista. ”Niihin panostetaan aika paljon, koska ohran viljelypinta-ala on viljoista suurin Suomessa”, Laine toteaa.

Joukossa on esimerkiksi Amidala-ohra, joka on hyväksytty mallasohrana Ranskassa ja Saksassa. ”Todennäköisesti sitä haetaan mallasohraksi Suomessakin.”

Valkuaiskasvilajikkeita on joukossa runsaasti. Listalle pääsi tänä vuonna kaksi uutta hernelajiketta ja kaksi uutta härkäpapulajiketta.

”Viljelyalaan nähden lajikkeita on tarjolla paljon”, Laine sanoo.

Härkäpapulajikkeet ovat Allison ja Alviira, jotka ovat satoisampia kuin Suomessa käytettävät perinteiset härkäpavut kuten Kontu.

Perinteiset härkäpapulajikkeet ovat Laineen mukaan kärsineet merkittävästi viime vuosien kuivuudesta, jota uutuuksien pitäisi kestää paremmin.

Kiinnostus syysviljoihin näkyy uutuuslajikkeissa, joissa on mukana kuusi syysvehnää sekä yksi syysruis. Lajikkeet tulevat Keski- ja Etelä-Euroopasta.

Öljykasvilajikkeita uutuuksissa on niukasti. Rypsilajikkeita ei ole listalla yhtään ja kevätrapseja on kaksi.

”Syysöljykasvien viljely on viime vuosina ollut ongelmallista. Syysrapseja tuli joskus kokeisiin paljon, mutta harva niistä jäi listalle”, Laine kertoo.

Listalle pääsi myös yksi öljyhamppu Finola2. Nimestään huolimatta lajike ei ole sukua Finolalle, Laine kertoo.

Lajikkeelle on hyväksytty kansallinen kasvinjalostajan oikeus nimellään Australiassa jo vuonna 2018, eikä nimeä EU:n kasvinjalostajaoikeuden rekisteröinnin yhteydessä vuonna 2020 voinut enää vaihtaa.

On vaikeaa arvioida, mitkä uutuuksista jäävät suosikeiksi. Jotkut vanhat lajikkeet pysyvät kärkipaikoilla pitkään.

”Nopeimpia muutoksia tapahtuu hybridien kuten ruis- ja rypsilajikkeiden kohdalla”, Laine kertoo.

Ensimmäisinä uutuuksia viljelevät käytännössä siementuottajat.

Osa uutuuksista aiheuttaa yllätyksiä, kun viljely Suomessa alkaa. Siihen vaikuttaa esimerkiksi kesän runsas valon määrä, joka voi muuttaa kasvua odotetusta.

Lajikekriteereihin ei vuodelle 2023 tullut merkittäviä muutoksia.

”Mittarilajikkeita päivitettiin muutamilla kasveilla uudempiin lajikkeisiin esimerkiksi jonkin lajikkeen markkinoinnin päättymisen vuoksi. Joissakin kasveissa on nostettu vaatimuksia esimerkiksi satotasossa. Syysrukiin sakolukutavoitetta laskettiin, sillä alempikin riittää myllyjen tarpeisiin.”