Hallitus ei voi ulkoistaa ohjelmansa toteuttamiskeinojen etsimistä muille, MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg sanoo. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kuka on aktiivinen ruoantuottaja? MTK avasi keskustelun ja penää nyt hallitukselta esitystä
Hallitusohjelmassa luvataan kohdistaa maataloustuet nykyistä paremmin ruoantuotantoon. MTK toi pöytään esimerkkejä neuvottelujen pohjaksi, ja odottaa nyt aktiivisuutta hallitukselta.Tilaajalle
Juha Marttila keskusteli valtuuskunnan jäsenten kanssa kokouksen tauolla Hanasaaressa. Myös yleiskeskustelussa kuultiin esityksiä tukijärjestelmän rukkaamiseksi. Kuva: Sanne KatainenMTK:n puheenjohtaja Juha Marttila viritteli keskiviikkona järjestön valtuuskunnan kokouksessa keskustelua aktiiviviljelijän määritelmästä ja sitä kautta tukien kohdistumisesta.
Hallitusohjelmassa luvataan kohdistaa maataloustukia nykyistä paremmin varsinaiseen ruoantuotantoon. Asia ei kuitenkaan ole edennyt.
”Hallitusohjelma ei anna tähän mitään konkreettisia työkaluja, ja myös virkamieskunta vaikuttaa olevan äärettömän flegmaattinen asian suhteen. Ei ole tullut mitään avauksia, eikä edes kutsua keskusteluihin”, Marttila sanoi.
Tuottajajärjestö odottaa Marttilan mukaan kutsua keskusteluihin, joissa asiaa voidaan viedä eteenpäin. MTK:ssa on hänen mukaansa tehty keskustelujen pohjaksi ”pitkää listaa” mahdollisista tukien uusista ohjauskeinoista.
Uutta rahaa maataloustukiin on tuskin tulossa. Näin tukien ohjaaminen aktiiviseen ruoantuotantoon tarkoittaa niiden karsimista jostain toisaalta.
Uutta painetta aktiivisen ruoantuotannon määrittelemiseen on tulossa myös EU:sta. Uudessa komissiossa on aiempaa enemmän halua ohjata maataloustukia hehtaariperusteen sijasta tarpeen ja tulosten mukaan.
Tässä korostuisivat todennettavat ilmastotoimet ja ruoantuotanto.
Puheessaan Marttila nosti esimerkiksi Ranskan käytännön, jossa eläkkeensaajat eivät voi saada maataloustukea.
Ikään perustuvat järjestelmät on todettu syrjiviksi, mutta vanhuus- tai yrittäjäeläkettä nostavien sulkeminen tukijärjestelmän ulkopuolelle olisi mahdollista.
”Ei helppo päätös tämäkään, mutta pöydälle vaan ja valmisteluun”, Marttila totesi.
Muita mainittuja esimerkkejä olivat investointitukien sitominen ruoantuotantoon, tukikelpoisten maatilojen vähimmäiskoon nosto ja asumisvelvoitteen kiristäminen.
Esimerkit ovat Marttilan mukaan mahdollisia keinoja, jotka on tarkoitettu neuvottelujen pohjaksi. Listan kaikkia keinoja on tuskin järkevää tai tarpeellista toteuttaa.
”Ei se niin toimi, että hallitus kirjoittaa ohjelmaan tavoitteita, ja sanoo sen jälkeen, että kertokaa te muut, miten tämä tehdään.” Johan Åberg
Myöhemmin keskiviikkona MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg avasi pitkää listaa enemmänkin. Hänkin vaati hallitukselta aloitetta asian edistämisessä.
”Hallitusohjelman toteuttaminen lähtee siitä, että hallitus itse esittää, miten tavoitteisiin päästään. Ei se niin toimi, että hallitus kirjoittaa ohjelmaan tavoitteita, ja sanoo sen jälkeen, että kertokaa te muut, miten tämä tehdään”, Åberg sanoo.
Marttilan mainitsemien esimerkkien lisäksi tukien uudelleenohjaamisen mahdollistavia keinoja olisivat esimerkiksi maatalouden tulon tarkastelu.
Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että maatilan pitäisi tuottaa tuloa vähintään tietty summa tai tietty osuus viljelijän kokonaistuloista, jotta se olisi tukikelpoinen. Vastaavalla tavalla tilalla tarvittavalle työmäärälle voitaisiin määrittää vähimmäisarvo.
Tukia voitaisiin kohdistaa myös erityisesti aloitustukiin, tai muille nuorille viljelijöille osoitettuihin tukiin, jotta sukupolvenvaihdoksiin saadaan vauhtia.
”Suomessa on paljon nurmipeltoja, jotka ovat nurmiviljelyssä, mutta joilla ei edes yritetä tuottaa satoa. Onko tämä järkevää?” Tomi Ahonen
Erityisen selvästi aktiivista ruoantuotantoa tukevat investointituet. Niidenkin vaikuttavuutta voi parantaa tukiehtoja kiristämällä ja tukitasoja nostamalla.
Rahaa ruoantuotannon tukemiseen voisi vapauttaa myös kiristämällä tukiehtojen perustasoa. Jos esimerkiksi ympäristötoimien perustasoa nostetaan merkittävästi, vapautuu nykyisin vapaaehtoisista ympäristötoimista maksettava tukipotti uusjakoon.
Vastaavanlainen kiristys on ainakin teoriassa mahdollinen myös vaikkapa lehmistä ja uuhista maksettavaan tuotantopalkkioon.
Tukijärjestelmän isojen muutosten riskinä on järjestelmän monimutkaistuminen entisestään. Ehtojen lisääminen lisää myös työtä tukihakemusten tekemisessä ja käsittelyssä, ja saattaa myös entisestään viivästyttää tukien maksatusaikatauluja.
Tomi Ahonen esitti valtuuskunnassa säilörehunurmen tukikriteerien kiristämistä. Kuva: Sanne KatainenKonkreettinen ehdotus tukijärjestelmän uudistamiseksi nousi keskiviikkona myös valtuuskunnan yleiskeskustelusta. Keskisuomalainen Tomi Ahonen esitti, että nurmiviljelyn tukiperusteita muutettaisiin.
”Suomessa on paljon nurmipeltoja, jotka ovat nurmiviljelyssä, mutta joilla ei edes yritetä tuottaa satoa. Onko tämä järkevää?” Ahonen kysyi MTK-valtuustolta.
Hän esitti, että jatkossa säilörehunurmen tuen saamiseksi tilalla tulisi olla omia tuotantoeläimiä, tai sopimus satoa hyödyntävän toimijan kanssa. Ahonen sai ajatukselleen tukea useammastakin puheenvuorosta.
Myös Marttila palasi omassa puheessaan Ahosen esitykseen.
”Yksi asia mitä pitää tutkia on se, tarvitsevatko rehunurmet tukea ollenkaan. Eikö sitä voida maksaa kotieläinten kautta”, Marttila kysyi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
