Suomessa yleisimmät öljykasvit ovat rypsi ja rapsi. Kuva: Kimmo Haimi
Geenisakset voisivat mullistaa kotimaisen öljykasvituotannon – ”Kaikki tarvittava on sanottu, mutta onko se mennyt perille?”
MTK:n öljy- ja valkuaiskasviverkoston puheenjohtaja Ilari Sundbergin mukaan ratkaisuja kylvöalan lisäämiseen on pohdittava rohkeasti, geeni-innovaatioista aina uusiin kasvilajeihin.Tilaajalle
Ilari Sundberg viljelee öljykasvien lisäksi palkokasveja, heinää sekä viljoja. Kuva: Kimmo HaimiÖljykasvien viljelyala on viime vuosina ollut laskusuunnassa, vaikka erilaisia hankkeita ja toimia kylvöalan lisäämiseksi on nähty useita.
MTK:n öljy- ja valkuaiskasviverkoston puheenjohtajana toimiva Ilari Sundberg viljelee Mäntsälässä vajaan 180 hehtaarin pinta-alalla monipuolisesti erilaisia viljoja, öljy- ja palkokasveja sekä nurmen siemenviljelyksiä.
Öljy- ja valkuaiskasviverkoston puheenjohtajana alaa tarkasti seuraava Sundberg tiedostaa öljykasvien alan laskun olevan ongelmallista paitsi kotimaisen teollisuuden raaka-ainetarpeiden kannalta, myös viljelykierrollisista näkökulmista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan Suomen yleisimpien öljykasvien eli rypsin ja rapsin kylvöalaennätys on vuodelta 2010, jolloin se kipusi noin 158 000 hehtaariin.
2000-luvun heikoin vuosi oli puolestaan 2020, jolloin kylvöala oli vain noin 30 000 hehtaaria.
Yhtä oikeaa ratkaisua Sundberg ei kylvöalan nostamiseksi keksi, vaan kokee ratkaisujen olevan itse asiassa viljelijöistä sekä kasvinjalostuksesta kiinni.
”Meidän pitäisi rohkeasti yhteiskuntana pohtia esimerkiksi geenisaksia faktapohjalta. En halua näillä puheilla vähätellä luonnon eteen tehtäviä toimia, mutta jos saisimme geenisaksien avulla siirrettyä talvenkeston syysmuotoisiin öljykasveihin, mullistuisi öljykasvien viljely kerralla paremmaksi”, Sundberg alustaa uusilla kasvinjalostuskeinoilla saatavia hyötyjä öljykasvien viljelyssä.
Miehen mukaan syyskasvien jalostus olisi myös luonnon kannalta hyvä ratkaisu, sillä satotasot kasvaisivat ja kasvustot päästäisin puimaan kuivempina kuin kevätmuotoisilla öljykasveilla.
Suomessa öljykasveiksi on pääsääntöisesti mielletty rypsi ja rapsi, mutta Euroopassa herää ajatuksia myös muista vaihtoehdoista.
”Euroopassa on pohdittu mahdollisuutta siirtyä ristikukkaisista öljykasveista auringonkukkaan. Sillä pystyttäisiin paitsi pääsemään eroon ristikukkaisten tuholaispaineesta, myös tuottamaan palmuöljyä korvaavaa tuotetta”, Sundberg jatkaa.
Yhdeksi auringonkukan eduksi mies nostaa myös sen kuivuudenkeston, joka on hyvä ominaisuus ilmaston muuttuessa.
Keskustelun kääntyessä takaisin kotimaisen öljykasvialan nostamiseen tiivistää Sundberg onnistumisen avaimien olevan jo kaikkien käsissä.
”Kaikki tarvittava on sanottu, mutta onko se mennyt perille”, mies lainaa itse kuulemaansa lausuntoa.
”Rypsin kylvöala on tukien ansiosta isompi kuin se olisi, mikäli tukitaso olisi sama kuin viljalla. Se perustuu siihen, että se on helppo kylvää ja sitten voi vain odottaa ihmettä, että pellosta tulisi satoa”, Sundberg jatkaa viljelykäytänteiden pohtimista.
Hän peräänkuuluttaa myös viljelijöiden perehtyneisyyttä, viitseliäisyyttä ja talousnäkökulmiin perustuvaa viljelyä.
”Usein tuntuu, että viljelijä katsoo viljantuotannon katetuottolaskelmia, kohauttaa olkapäitään ja kylvää kuitenkin. On ihmeellistä, että öljykasveilla voisi päästä parempaan katteeseen, mutta tehdään mieluummin vaikka kahta työtä ja tuotetaan tappiolla viljaa”, Sundberg avaa näkemystään kasvintuotannon ongelmista.
Myös voimakas rakennekehitys vaikuttaa osaltaan viljelyaloihin ja öljykasvien tulevaisuudennäkymiin, hän sanoo.
”Satoennätyksiä öljykasveilla tekevät viljelijät kertovat panostavansa kasvustojen tarkkailuun ja tekevät viljelytoimia oikea-aikaisesti tarpeen mukaan. Helppoa öljykasvien taloudellisesti kannattavasta viljelystä ei saa, mutta omalla viitseliäisyydellä on suuri merkitys onnistumisen kannalta”, Sundberg päättää.
- Osaston luetuimmat
