Lampolan tyhjennyskin on mukava katko arkeen, jos päivät yleensä kuluvat koneen ääressä

Nykymaailmassa etsitään elämyksiä monenlaisista ultrasuorituksista. Joku juoksee metsässä läpi vuorokauden, toinen kiipeää vuorelle ja kolmas lähtee soutamaan valtamerille.

Äärimmäiset suoritukset ja itsensä voittaminen tuovat nykypäivän monin tavoin helppoon ja niukasti fyysiseen elämään jännitystä, tavoitteita ja tyydytystä. Sitä oloa, että tuntee eläneensä.

Maidontuottaja Kukka-Maaria Kärki kertoo MT Suomalaisen Maaseudun kolumnissaan, että Sulkavan soudun 60 kilometriä onnistuu ainakin paikalliselta mukavasti aamu- ja iltalypsyn välillä. Päivän jälkeen hän tuntee eläneensä. Ilmaisu on todella kuvaava.

Kokemus on varmasti fyysinen, mutta arvelen, että osa kokonaisuutta on myös se erityinen tunne, jonka saa aikaan tavallisesta arjesta poikkeaminen. Itselleni sen voisivat saada aikaan esimerkiksi pitkä hiihtolenkki kunnon pakkasessa, vaeltaminen ja avantouinti.

Tuntisin samoin varmaan myös, jos kävisin vuosien tauon jälkeen aamu- ja iltalypsyillä. Tunsin eläneeni myös silloin, kun ensimmäistä kertaa istutin metsää yrittäen pysyä ammattilaisen matkassa, ja kun pitkästä aikaa istuin satulaan ja osallistuin ratsastustunnille.

Jokavuotisen fyysisen urakan toimistoihmisen arkeen tarjoaa myös harrastuslampolan kestokuivikepohjan tyhjennys. En ole varma sen elämyksellisyydestä, mutta huojennus on aina yhtä suuri, kun homma on valmis.

Vastaavat asiat eivät tietenkään tunnu elämyksiltä niille, joille fyysinen ja sitova työ maatilalla on jatkuvaa arkea, johon kuuluvat tiiviisti myös syntymä ja kuolema. Toivottavasti maatalousyrittäjät itse ymmärtävät, millaisia sankareita he arjessaan jatkuvasti ovat. Monet heille tavalliset asiat olisivat suurelle osalle nykyihmisistä elämyksiä.

Arkia on erilaisia, mutta kaikkiin niistä tarvitaan myös katkoja, välillä kovallakin hinnalla. Joskus se tarkoittaa, että esimerkiksi yöunet jäävät vähiin ja poikkeava fyysinen rasitus tuntuu kropassa monta päivää. Mutta onpahan muisteltavaa, jonka siivittämänä oma arkikin saattaa maittaa jonkin aikaa taas paremmin. Tuntee eläneensä.