
Suomalaisille marjatiloille ja pian myös kuluttajille on tarjolla uusi tuote: puutarhakarpalo.
"Uuden marjakasvin tuominen vakiintuneeseen tuotantoon ja kuluttajien tietoisuuteen kestää 10–15 vuotta. Nyt ollaan alkuvaiheessa", sanoo Pro Agria Etelä-Suomen erityisasiantuntija Marja Kallela.
Kallela on mukana kehittämässä puutarhakarpalon ammattiviljelyyn menetelmää, joka hyödyntää kasvutunneleita, pöytiä ja tihkukastelua. Avomaaviljelyyn verrattuna ratkaisu on työläs, mutta Suomen kasvukaudessa välttämätön.

Helsingin yliopistolla tehty tutkimustyö viedään tiloille Karpaloinnovaatio EIP -hankkeessa, jossa on mukana viljelijöitä ja tuotteistajia. Marjojen lajikkeet ovat samoja kuin Kanadassa, jossa karpalon ammattimainen tuotanto on pitkälle kehittynyttä.
“Tavoitteena on kehittää karpalon ammattimaisesta viljelystä kannattavaa myös Suomessa", Kallela sanoo.
”Uuden marjakasvin tuominen vakiintuneeseen tuotantoon ja kuluttajien tietoisuuteen kestää 10–15 vuotta.”
Hämeenkyrössä sijaitsevalla Yrjölän marjatilalla hanke on ollut arkea jo muutaman vuoden. Tunneliviljelyä testataan jyrkkään rinteeseen rakennetussa 15-metrisessä tunnelissa, joka on tilan kenties lämpimin kasvupaikka.
Lajikkeita on kokeilussa kolme, joista maukkaimmaksi on Otto Yrjölän mukaan osoittautunut kanadalainen Pilgrim. Tunnelissa marjat ehtivät kypsyä tummanpunaisiksi. Kypsäkin marja on sisältä vaalea ja osin ontto, mikä tekee siitä kevyen ja kelluvan.
"Kanadassahan sadonkorjuu aloitetaan tulvittamalla koko karpalopelto. Marjat irrotetaan haroilla, jonka jälkeen kelluva sato ohjataan korjuulaitteisiin", Yrjölä kertoo.

Kotimaisesta kasvutunnelista marjat on poimittava käsin.
"Tuoretuotteena karpalossa on potentiaalia. Pelkästään teolliseen jalostukseen, esimerkiksi mehuihin, näitä ei käsin poimimalla kannata tuottaa."
Tilan omassa myymälässä karpaloiden kilohinta on ollut samaa luokkaa vadelman kanssa. Kymmenen euroa kilolta on tuottajan arvio tuoreen marjan vähimmäishinnasta, jolla kasvatus kannattaa.
Yrjölän mukaan työmääräkin on verrattavissa vadelmaan, mutta jaksottuu eri aikoihin. Karpalo kypsyy aivan satokauden lopulla. Sadonkorjuun jälkeen kasvatusastiat siirretään maahan ja suojataan lumen tai harson alle.
“Helsingin yliopistolla kasveja on talvetettu myös maahan istuttamalla, mutta se on tuotantomittakaavassa liian työläs tapa.”
Keväällä kasvit palautetaan tunnelin pöydille heti, kun tihkukastelu jäätymättä toimii. Kastelun onkin toimittava luotettavasti, sillä karpalo voi kärsiä kevätahavasta, mikä vaikuttaa kasvuun koko lopun kasvukauden.
Samasta kasvista marjoja voi kerätä kolme tai neljä vuotta, minkä jälkeen rikat ja heinät valtaavat kasvatusastiaa liiaksi. Kasvusto on helpointa uudistaa versoista leikatuilla pistokkailla.
"Vaaksan mittaisia pistokkaita pistetään uuteen kasvualustaan suht tiheään. Se täytyy varmistaa, että alustan pH on alle kuuden luokkaa."
Pohjois-Amerikassa karpaloa uudistetaan jopa ajamalla hiekkaa kasvuston päälle, jolloin uudet versot puhkeavat pintaan. Yrjölän mukaan sitkeä ja versova kasvi eläisi helposti myös suomalaisella pihamaalla, mutta kypsiä marjoja ei taivasalla ehdi Suomen oloissa muodostua.

Yrjölän tilan tunnelissa on noin 75 metriä pöytiä, eikä toistaiseksi enempää tarvita. Marjoja myydään tuoreena ja käytetään tilan omissa jalosteissa. Esimerkiksi mansikasta tai pensasmustikasta valmistettu hillo hyötyy karpalon hapokkuudesta.
Karpalo ei ole erityisen makea marja, mutta juuri hapokkuutensa ja antioksidanttien vuoksi se kiinnostaa yhä useampaa kuluttajaa. Jos menetelmä yleistyy, kotimainen karpalo voi tulevaisuudessa olla tuttu näky marjakaupoilla.