Veden merkitys sadolle on keskeinen. Vilja tarvitsee vettä 100 milliä per tonni, Johannes Tiusanen muistuttaa. Kuvassa rypsiä, jonka viljely oli tänä vuonna haastavaa. Kuva: Juha SinisaloUlvilaKuivuus ei ollutkaan totta: Anturit mullistivat Johannes Tiusasen käsityksen pelloistaan
Kun Ulvilassa pellon pinta pölisi rutikuivan kesäkuun jäljiltä, maan alla tilanne oli toinen. Johannes Tiusanen korostaa veden merkitystä, mutta kosteus ei läheskään aina tule taivaalta.TilaajalleKesäkuu 2019 oli ollut Ulvilassa erityisen kuiva.
Viljelijä Johannes Tiusanen oli perustanut kevätvehnän 100 typpikilolla ja harkitsi, mitä kannattaisi tehdä.
Sadepilvistä ei näkynyt pölyävillä pelloilla merkkiäkään.
Kosteusanturi kuitenkin kertoi, että maan alla tilanne oli toinen: 30 sentin syvyydessä kosteus oli sama kuin vuotta aiemminkin.
”Viljalla ei ollut mitään hätää. Annoin sitten 40 kiloa lisää typpeä.”
Viikon kuluttua tuli pieni sade ja sähkönjohtavuus pellon pinnassa nousi ravinteiden liukenemisen merkiksi. Myös sitä Tiusanen seuraa sensorin avulla.
Kun oli sadonkorjuun aika, vehnäsato palkitsi anteliaan lannoituksen.
Sade ei kerro, onko pelto kuiva vai ei, Tiusanen toteaa. Maan alla kosteudet saattavat olla hyvät, vaikka sää olisi hankala.
Tilalla täsmäviljelyyn on panostettu hyödyntämällä maanalaisia Soil Scout -antureita. Niissä käytetään Tiusasen ja Jussi Sirkiän patentoimaa radioteknologiaa.
Muun muassa kosteutta ja happikonsentraatiota seuraavan Soil Scout -anturin voi jättää maan alle vuosikymmeniksi. Kuva: Juha SinisaloKokemäenjoen hietamaita viljelevä Tiusanen on suorakylvänyt peltojaan 15 vuotta.
Tilan historiassa suorakylvön aika on ohikiitävä: paikka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1554.
Ennen viljelyssä oli myös tärkkelysperunaa, nyt vain puimurilla puitavia kasveja, pitkälti siemenviljaa. 60 hehtaarin viljelyksillä haasteena on enemmän tasaisuus kuin kallistus.
Pellot ovat vesijättömaata 1300-luvulta ja salaojitettukin jo 1920-luvulla. Puolen metrin hietakerroksen alta löytyy kymmeniä metrejä savea. ”Jos kiven löytää, täytyy kysyä, kuka sen on sinne tuonut.”
Jokirannasta löytyy aurinkokennojen voimalla toimiva pumppu ja salaojakastelujärjestelmä.
”Nämä ovat happamia sulfaattimaita. Vedellä pidetään pohjamaa vedenalaisena, jotta alumiinit ja muut eivät lähde liikkeelle.”
Säätöojituksessa on kaksi kolmasosaa peltojen pinta-alasta.
Rypsisato koetteli viljelijäänsä tänä vuonna. ”Oli kolme paikkaa, jossa voi mokata — ja mokasin ne kaikki.” Kuva: Juha SinisaloIlman antureitaan Tiusanen ei tietäisi, mitä pelloissa tapahtuu.
Niillä tunnistetaan haasteet esimerkiksi veden pidättymisessä: Onko joku kohta kuivempi tai märempi? Onko salaojistossa ongelmaa?
Niinikään maatilataustaisen toimitusjohtajan Jalmari Talolan luotsaaman Soil Scoutin sensoreita käytetään niin maataloudessa, viheralueilla kuin urheilunurmikoillakin.
Urheilupuolella ”näkyvimpiä” sensorien käyttöpaikkoja ovat olleet MM-jalkapallokentät ja Wembley-stadioni.
Eniten maataloudessa niitä on hyödynnetty vihannesviljelyssä ja mansikkapelloilla.
”Siellä missä keinokastelu on käytössä, tarve ja hyöty ovat ilmeisempiä.”
Tiusanen nostaa esimerkkinä mansikanviljelijän, joka käytti paljon energiaa ja vettä kasteluun. Säästääkseen kuluja hän halusi selvittää, kuinka paljon kasteluvettä tarvitaan.
Sensorit laitettuaan viljelijä huomasi, ettei ollutkaan koskaan kastellut mansikoita tarpeeksi.
”Kastelukulut nousivat, mutta satotaso nousi enemmän ja satokausi piteni.”
Satoihin vaikuttaa moni tekijä. ”Eihän täällä seitsemän tonnin satoja kisko kuin joskus harvoin. Onko se aina vedestä kiinni? Ei tietenkään.” Kuva: Juha SinisaloKokemus ja sensorien käyttö eivät tarkoita, etteikö työssään pääsisi edelleen säännöllisesti etsimään syyllisiä peilistä.
Tällä kasvukaudella nöyräksi isännän laittoi rypsi.
Ensin Tiusanen lähti kylvöille jälkikäteen ajatellen hätäisesti. Kalenteria katsoessa pellolle pääsy poltteli, mutta rikat eivät olleet ehtineet itää.
Rypsi taimettui lopulta samaan aikaan rikkojen itämisen kanssa. Kun Tiusanen pääsi ruiskuttamaan rikkoja, ne olivat jo liian suuria kuollakseen.
Myöhemmin hän havaitsi pellolla rapsikuoriaisia. Kuoriaisten määrä oli kuitenkin selvästi alle torjuntakynnyksen ja Tiusanen lähti lomamatkalle levollisin mielin.
”Rypsi rupesi kukkimaan ja ajattelin, että hyvin meni.”
Jostakin syystä kuoriaiset kuitenkin tekivät toisen sukupolven. Toukkia ei voinut enää ruiskuttaa, sillä kukinta oli jo täydessä vauhdissa. Loppumetreillä iski vielä pahkahome.
Onnistumiset ja epäonnistumiset löytyvät maatiloilta usein lähekkäin.
Tiusasen tilalla onnistumisia etsiessä riittää, kun katseen suuntaa rehevälle kevätvehnäpellolle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
