Harvempaan kylvetty maatiaiskaura edistää pellon monimuotoisuutta esimerkiksi antamalla tilaa pölyttäjille tärkeille kukkiville rikkakasveille. Kuva: Anna Kujala
Mustakaura tekee paluuta – maatalousalan opettaja kertoo, miten ikivanha vilja voi auttaa ilmastonmuutoksen haasteissa
Maatiaiskaurat soveltuvat hyvin luomuviljelyyn.Tilaajalle
Hämeen ammattikorkeakoulun lehtori Annika Michelson on edistänyt maatiaisviljojen tutkimusta ja viljelyä vuosikymmeniä. Hänen mukaansa vanhoilla kauroilla voi olla tärkeä rooli ilmastonmuutokseen sopeutuvassa viljelyssä. Kuva: Annika Michelsonin kotialbumiIkivanhat maatiaiskaurat katosivat lähes kokonaan Suomen pelloilta, mutta nyt niitä tarjotaan yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutoksen ja luomuviljelyn haasteisiin. Pitkä korsi, syvä juuristo ja monimuotoinen perimä tekevät vanhasta viljasta yllättävän ajankohtaisen.
”Kun tuuli käy maatiaiskaurapellon yli, näky on erilainen kuin tavallisella kaurapellolla. Pitkät korret heiluttavat kasvustoa aaltoina”, kuvailee Hämeen ammattikorkeakoulun lehtori Annika Michelson.
Hän on edistänyt maatiaisviljojen tutkimusta ja viljelyä vuosikymmeniä yhdessä Luonnonvarakeskuksen Maarit Heinosen kanssa. Parhaillaan käynnissä oleva Kaunis kaura -hanke etsii ratkaisuja siihen, miten maatiaiskauroja ja kauran vanhimpia kauppalajikkeita voisi hyödyntää muuttuvassa ilmastossa ja luomutuotannossa.
Käytössä olevan määritelmän mukaan maatiaiskannat ovat paikalliskantoja, usein tuntemattomia, tutkimattomia ja vakiintunutta nimeä vailla. Maatiaiskannasta voi valinnan kautta tulla yhtenäisempi, jolloin siitä tulee maatiaislajike, joka voidaan rekisteröidä alkuperäiskasvilajikkeeksi.
1970-luvulla maatiaisviljoja alettiin kerätä talteen yhteiseen pohjoismaiseen geenipankkiin. Suomessa työ tehtiin poikkeuksellisen perusteellisesti, minkä ansiosta noin puolet Nordgen-geenipankin maatiaisviljoista on suomalaisia.
Pelkkä siemenen säilyttäminen ei Michelsonin mielestä kuitenkaan riitä, sillä säilössä kasvi mahdollisesti ei enää sopeudu uusiin kasvuolosuhteisiin. Ratkaisuksi hän perusti vuonna 2017 lisäysviljelyverkoston, jonka tavoitteena on lisätä maatiaisviljojen siementä sekä viljelyn kautta jatkaa maatiaisviljojen sopeuttamista muuttuvaan ilmastoon.
Verkostoon kuuluu noin sata vapaaehtoista – ammattiviljelijöitä, kotipuutarhureita ja eläkkeellä olevia viljelijöitä.
”Geenipankista saatava siemenmäärä on vain ruokalusikallinen. Menee noin kymmenen vuotta, rukiilla noin kaksikymmentä, ennen kuin saamme tuotettua tarpeeksi siementä peltomittakaavan viljelyyn.”
Maatiaisviljoja halutaan palauttaa samoille alueille, joista geenipankin näytteet aikanaan kerättiin.
”Kauroilla tämä on ollut haastavaa, koska kaurat on säilötty vain tilan nimellä, ja samannimisiä tiloja on useita.”
Maatiaiskauraa ei viljellä kuten nykyisiä lajikkeita. Kylvötiheys on harvempi, ja mineraalilannoitteet saavat maatiaiskauran lakoamaan.
”Koska maatiaisviljat saavat tarvitsemansa ravinnon maasta ilman mineraalilannoitteita ne sopivat erinomaisesti luomuviljelyyn, ja ovat myös tärkeitä omavaraisuutemme kannalta. Harvempi kasvusto antaa myös tilaa yksivuotisille, kukkiville rikkakasveille pölyttäjien iloksi, sekä suojaa pelloilla viihtyville linnuille”, Michelson listaa.
”Syväjuurinen maatiaiskaura tuo ilmavuutta ja juuriainesta samalla tavalla kuin yleisemmin käytössä olevat maanparannuskasvit, ja kaurasadon voi myydä. Omalta seudulta kotoisin oleva maatiaiskaura voisi olla suoramyyntitilan valtti.”
Kasvinjalostuksessa viljoja on kehitetty matalammiksi, jotta ne eivät lakoaisi ja olisivat helppoja puida koneellisesti. Maatiaiskauroilla korsi voi olla 1–1,3 metriä. Muinoin lakoa ehkäistiin viljelytavalla.
”Maatiaiskauraa kasvatettiin ohran tai herneen kanssa seosviljana nautojen ja hevosten rehuksi, tai kylvettiin yhdessä juhannusrukiin kanssa. Ensimmäisenä vuonna korjattiin kaura ja seuraavana vuonna samalta lohkolta ruis.”
Pitkässä korressa on hyviäkin puolia: se saattaa pelastaa sadon kasvitaudin iskiessä.
”Kun lehdet kellastuvat ja kuolevat, fotosynteesi heikkenee. Pitkä vihreä korsi jatkaa yhteyttämistä vielä siinäkin vaiheessa, kun lehdet ovat jo vaurioituneet.”
Suurin etu on kuitenkin laaja juuristo.
”Mitä enemmän kasvilla on korkeutta, sen enemmän sillä on myös juurimassaa, jonka avulla se pystyy hyödyntämään vettä ja ravinteita syvemmältä maasta. Puinnin jälkeen maahan jää enemmän hiiltä ja maan rakenne paranee.”
Michelson ei näekään maatiaiskauraa nykyisten kauppalajikkeiden korvaajana, vaan lisävaihtoehtona viljelykiertoon.
”Lähes kaikilla viljelijöillä on lohko, jossa on ongelmia, vaikkapa tiivistyneisyyttä tai muuten huono maaperä. Syväjuurinen maatiaiskaura tuo ilmavuutta ja juuriainesta samalla tavalla kuin yleisemmin käytössä olevat maanparannuskasvit, ja kaurasadon voi myydä. Omalta seudulta kotoisin oleva maatiaiskaura voisi olla suoramyyntitilan valtti.”
Maatiaiskauraa viljellään Suomessa hyvin vähän, mutta sen ominaisuudet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia viljelykiertoon ja maan kasvukunnon parantamiseen. Kuvassa vuonna 1935 käyttöön otettu mustakauralajike Simo. Kuva: Anna KujalaHän arvioi, että maatiaiskauraa viljellään Suomessa alle 100 hehtaaria.
Maatiaiskaurat ovat kirjaimellisesti monenkirjavia – jyvän kuori voi olla musta, keltainen, lähes valkoinen tai ruskea – ja röyhytyyppejäkin on erilaisia. Kaikki ovat kuitenkin Avena sativaa, eli peltokauraa.
”Englanniksi kun sanotaan ’black oats’, se on todellisuudessa Avena strigosa, eli ukonkaura, eikä siis sama kasvi kuin suomalainen mustakaura, joka on mustajyväinen Avena sativa.”
Jalostuksen päätavoitteena oli pitkään mahdollisimman suuri sato, jolla saatiin ruokittua lisääntyvä väestö. Samalla osa maatiaiskasvien ominaisuuksista jäi taka-alalle. Michelsonin mukaan maatiaiskauroissa on usein enemmän valkuaista sekä kivennäisaineita, kuten rautaa, sinkkiä, mangaania ja magnesiumia, kuin uusissa lajikkeissa.
”Suomalaisia mustakauroja on säilynyt poikkeuksellisen paljon, emmekä vielä tiedä tarkalleen, mitä ravintoaineita ne sisältävät. Meillä on tällä hetkellä 24 mustakauraa lisäysviljelyssä, ja joistakin saamme tänä vuonna niin paljon siementä, että pystymme tekemään pienkomponenttien analyysejä.”
Kesälomalta palattuaan Michelson on menossa laboratorioon selvittämään, pystyykö jyvästä värin perusteella päättelemään sen terveyttä edistävien aineiden määrän.
HAMK:n Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan koekentällä on kymmenen maatiaiskauraa viljelyssä. Näihin voi tutustua Mustialan Pellonpiennarpäivässä 27. elokuuta klo 10–14. Maatiaiskauroja on nähtävillä myös Jokioisten Elonkierrossa.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
