Roope Mäkitalo aloitti syksyn kylvöt syysrapsilla, joka pitää kylvää mahdollisimman aikaisin. Rapsialaa tuli yhteensä 12 hehtaaria. Seuraavaksi on vuorossa syysrypsin ja rukiin kylvö. Kuva: Jussi PartanenKokemäkiTäystuho ei lannistanut Kokemäellä – Roope Mäkitalo maksimoi taas syyskylvöalan
Viljaa on aina viljelykierrossa, vaikka tilan muu tuotanto on kannattavampaa.Tilaajalle”Viljelemme 175 hehtaarin alalla kaikkia kotimaisia viljoja ja syysöljykasveja”, kertoo Roope Mäkitalo, joka otti kaksi vuotta sitten vastuuta Kokemäellä sijaitsevasta kotitilastaan perustamalla maatalousyhtymän isänsä kanssa.
Kevätöljykasvienkin viljelyä kokeiltiin kerran.
”Kirpat olivat niin aggressiivisia, että kasvusto kärsi kohtuuttomasti, vaikka kaikki mahdolliset konstit kokeiltiin”, Mäkitalo naurahtaa.
Onnistuessaan syysöljykasvit taas pääsevät heti kasvukauden alettua keväällä niin hyvään kasvunopeuteen, että tuholaiset eivät pysy niiden perässä.
”Hyvissä olosuhteissa kasvu voi olla useita senttejä päivässä.”
”On väärin, että suomalaiset viljelijät joutuvat kilpailemaan tuontielintarvikkeiden kanssa, jotka on tuotettu Suomessa kielletyllä tavalla”, kritisoi Roope Mäkitalo. Kuva: Jussi PartanenMäkitalojen periaate peltoviljelyssä on, että joka syksy syysviljoja kylvetään niin paljon kuin mahdollista.
”Tänä vuonna kylvämme syksyllä ruista, rypsiä ja rapsia. Siitäkin huolimatta, että viime vuoden kylvöt kohtasivat täystuhon öljykasvien osalta. Rukiista jätettiin kasvamaan vain kolme hehtaaria, eikä sekään ole parasta mahdollista.”
Täystuhon syynä olivat kovat pakkaset aikana, jolloin lumipeitettä ei ollut lainkaan suojaamassa kasvustoja.
”Öljykasveja oli kylvössä 10 hehtaaria ja ruista 20.”
Mäkitalon tilan syyskylvöt aloitettiin lauantaina. Kun syksyllä kylvetään useita kymmeniä hehtaareja, on urakkaa vielä edessä. Kuva: Jussi PartanenSyysviljan suosimisella Mäkitalot pyrkivät tasaamaan tilansa ruuhkahuippuja ja parantamaan kannattavuutta.
”Kevään kiire tasaantuu ja saamme uudenlaista satopotentiaalia.”
Tilan menetelmää voi pitää syysviljan tuottamiselle poikkeuksellisena.
”Teemme kaiken suorakylvönä tai hyvin kevyellä muokkauksella. Muokkausta ei tehdä lautasmuokkainta järeämmällä kapasiteetilla”, Roope Mäkitalo kertoo.
Hän kertoo menetelmän näkyvän maan rakenteessa ja kasvukunnossa. Humus pellon pinnassa on lisääntynyt ja maan mururakenne parantunut vuodesta 2004, kun suorakylvö aloitettiin.
”Kokemuksemme mukaan suorakylvö toimii kohtuullisen hyvin myös syyskylvöillä.”
”Jos viljan hinta on huono, niin silloin viljaa pidetään siilossa vaikka kaksi vuotta, mutta liian halvalla ei myydä”
Roope Mäkitalo painottaa, että vaikka viljatuotantoon panostetaankin joka vuosi, ei liiketoiminta kuitenkaan pyörisi sen varassa viljan hinnan ollessa pahasti alakantissa.
”Tila saadaan silti kannattamaan muilla keinoin. Meidän juttumme on tarhaherne. Sitä on joka vuosi viljelyksessä noin 40 hehtaaria. Sen avulla pystymme myös pitämään tilamme mukana kehityksessä ja käyttämään nykyaikaisia koneita.”
Kuluista on silti pidettävä tarkasti huolta. Lähes kaikki työt tehdään itse.
Yhteen asiaan ei oma työvoima riitä millään. Tarhaherneen sadonkorjuu on varsinaista käsityötä, joten poimijoita on oltava riittävästi. Mäkitalon alalla heitä on noin 20.
”Pelkästään poiminnan päivittäisessä organisoinnissa on joka vuosi kova homma. Hernealaa ei kannata enää lisätä, muuten työmaa tulee liian isoksi. Minullakin on pienet lapset, joiden kanssa pitää myös viettää aikaa.”
Tilan valtiksi on noussut palkoina kuluttajille poimittava tarhaherne. Kuva: Heli LehteläMäkitalo muistuttaa, että vaikka maatila erikoistuisikin erikoiskasveihin, on viljaa lähes aina oltava viljelykierrossa.
”Herne vaatii vähintään viiden vuoden viljelykierron, tai oikeastaan neitseellisen maan. Siksi olen joutunut myös vuokraamaan hernemaita, kun oma ala ei riitä.”
Vilja on oiva välikasvi herneelle myös rikkojen hallinnan vuoksi.
”Hernekasvustosta rikkoja on hankalampi hävittää. Herne on meillä Satakunnassa ruiskutettava tuholaistenkin vuoksi joka vuosi, koska seudulla tuotetaan niin paljon hernettä teollisuuteen ja tuholaispainetta on.”
Roope Mäkitalo on tyytyväinen siihen, että tilalla on asianmukainen hakkeella toimiva kuivaamo. Se valmistui reilut 15 vuotta sitten. Nykyään vastaava investointi tulisi jo kalliimmaksi. Myös siilotilaa rakennettiin lisää muutama vuosi sitten.
”Jos viljan hinta on huono, niin silloin viljaa pidetään siilossa vaikka kaksi vuotta, mutta liian halvalla ei myydä”, Mäkitalo kertoo periaatteekseen.
Hänen laskelmiensa mukaan uudet siilot voivat maksaa itsensä takaisin parhaassa tapauksessa alle kymmenessä vuodessa. Mäkitalo on liittynyt myös tuottajaorganisaatioon.
”Se kannatti. Kun liityin Suomen Vilja-aitan jäseneksi, niin jäsenmaksu kuittaantui heti ensimmäisen kaupan myötä, kun sain myymälleni viljalle huomattavasti paremman hinnan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
