
”Suomen pitäisi satsata isosti siihen, että koko peltoalamme olisi tehokkaassa tuotannossa, eikä viljan ja muiden tuotantokasvien alaa tulisi pyrkiä pienentämään. En ymmärrä, kenelle vilja-alan pienentäminen olisi etu”, raamittelee Jarkko Arrajoki, Suomen Viljavan toimitusjohtaja.
Viljelijöitä on kehotettu vähentämään vilja-alaansa, jotta ylituotannon vähentyessä viljan hintaankin saataisiin korjaus. Arrajoki on eri linjoilla. Hän johtaa yritystä, jonka kautta suurin osa Suomesta ulkomaille vietävästä viljasta kulkee.
”Jos elämme kädestä suuhun tuottaen vain sen, minkä kulutamme, ei laadukkaita huoltovarmuusvarastojakaan pystytä ylläpitämään. Samalla valuttaisimme pääomia ulkomaille. Katovuosina viljaa pitäisi tuoda nykyistä enemmän sen sijaan, että olemme jo pitkään olleet viljan nettoviejiä”
Kun viljelyyn tarvittavat panokset ovat yhä kalliimpia, on alkutuottajan entistä vaikeampaa saada elantonsa maataloudesta.
”Mielestäni ainoa järkevä tapa vastata tähän haasteeseen on panostaa ammattimaiseen viljelyyn yhä enemmän ja edelleen löytää tehostamisen kohteita omasta tekemisestä.”
Arrajoki huomauttaa, että kuivina vuosina turvemaiden viljely on merkittävä osa huoltovarmuutta.
”Sieltä saadaan satoa silloin, kun kuivuuden vuoksi muualla on katovuosi.”
Hän puhuu vastuullisen viljanviljelyn kehittämisen puolesta.
”Se edistää viljan vientiä ja samalla kotimaisen elintarviketeollisuuden kilpailukykyä. Meidän tulisi nyt pohtia, miten voimme parantaa vastuullisuutta turvemaita viljeltäessä. Ja kuinka saisimme enemmän euroja jokaiselta viljellyltä hehtaarilta.”
”Suomi on viljakaupassa lilliputti, mutta kauran suhteen olemme suurvalta. Siinä yllämme parempaan laatuun kuin muut.”
Iso osa Suomen suurimpien viljakaupan toimijoiden ulkomaille suuntautuvasta viljaliikenteestä ja varastoinnista kulkee Suomen Viljavan kautta.
”Viennistä saadaan kaivattua lisäarvoa kasvintuotantoon sitä enemmän, mitä parempaa tarjolla oleva laatu on tai mitä pidemmälle erää on jalostettu. Suomi on viljakaupassa lilliputti, mutta kauran suhteen olemme suurvalta. Siinä yllämme parempaan laatuun kuin muut.”
Suomen Viljava on paljon vartijana ottaessaan jokaisesta satamaan saapuvasta viljakuormasta laatunäytteet.
”Jokaisesta kuormasta otetaan 16 viljakairan pistoa koko syvyydeltä. Muiden laatuanalyysien ohella mykotoksiinien analysointi on tärkeää ja perustuu asiakkaidemme omiin spekseihin ja voimassa oleviin asetuksiin.”
Jos viljaerä ei kelpaa elintarvikkeeksi, kuten alunperin oli aiottu, kelpaa se yleensä rehuksi.
”Asiakas itse päättää, mitä tehdään, jos laatu ei kelpaa rehuksikaan. Vaihtoehtoja on esimerkiksi bioetanolin tuotanto tai energiakäyttö polttamalla.”

Viljelijöille on harmillista, että viljakaupasta pankkitilille ropsahtavasta summasta vähennetään rahdin hinta. Tämän vuoksi suomalaiset viljelijät saavat viljastaan maailmanmarkkinahintaa rahdin verran matalamman hinnan.
”Niin viljakauppaa tehdään muuallakin. Ostajan hinnat tarkoittavat sitä hintaa, mitä viljasta maksetaan paikan päälle vietynä. Suomi on tietysti siinä mielessä altavastaaja, että olemme käytännössä saari, kun viljaa viedään, ja rahtikustannuksetkin väkisin nousevat korkeiksi.”
Suomeen tuodaan eniten vehnää ja ruista. Maissia tuodaan jonkin verran rehuksi.
Kaura on selvästi Suomen tärkein vientivilja. Suomi on yksi maailman suurimmista kauran viejistä.
Kaikkien viljojen yhteismäärässä Suomi on ollut viime vuosina nettoviejä.
2023–2024: viljan tuonti 40 miljoonaa kg, vienti 445 miljoonaa kg (pelkkä kaura)
2024–2025 (ennakko): viljan kokonaistuonti 19 miljoonaa kg, vienti 540 miljoonaa kg
2025/26 (VYR): Heinä-huhtikuun aikana vietiin kauraa lähes 295 828 tonnia, mikä on noin 80 500 tonnia vähemmän kuin kaudella 2024/2025.
Lähde: Luonnonvarakeskus, viljatase, Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR
Ainakin yhdessä asiassa Suomen kilpailukykyä viljamarkkinoilla voitaisiin parantaa.
”Meillä on kaikkeen vientiin sovellettavat väylämaksut, jotka perustuvat toisaalta vietävän hyödykkeen massaan ja toisaalta jäänmurtamiseen käytettävään aikaan myös kesäolosuhteissa.”
Maksut kurittavat erityisesti raskaasti suurilla volyymeilla toimivaa viljakauppaa.
”Vientiin sovelletaan väylämaksuja, jotka perustuvat vietävän hyödykkeen massaan ja aluksen jäänmaksuluokkaan myös avovesiaikaan.”
Kilpailuhaitan markkinoille tuovia väylämaksuja korotettiin huomattavasti vuonna 2025.
”Voitaisiin palata tilanteeseen, jolloin pienemmät maksut eivät haitanneet niin paljoa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Se olisi konkreettinen tapa edistää myös viljan vientiä.”
Arrajoki toteaa silti, ettei suomalaisen kasvinviljelijän ahdinkoa saada juuri helpotettua yksin väylämaksuja poistamalla.
”Itse kasvinviljelijänä pyrin tehostamaan omaa tuotantoani hyvällä viljelykierrolla ja hajauttamalla kylvöjä sekä syksylle että keväälle. Tavoitteena on saada hyvin voivasta maasta mahdollisimman laadukas ja suuri sato.”

Yhtä olennaista on pitää huoli logistiikasta.
”Suomessa kumipyörälogistiikka toimii todella tehokkaasti. Myös satamissa lastaamme laivat mahdollisimman tehokkaasti. Laivalle tulee sitä kalliimmaksi, mitä pidempään se joutuu viettämään aikaa satamassa.”
Tässä suhteessa Suomea voidaan verrata Baltiaan, jossa lastaustehoissa päästään edelleen eri tasolle kuin Suomessa. Tämä tehnee Baltiasta laivoille Suomea mieluisamman ja edullisemman paikan noutaa viljaa.
”Baltiassa on totuttu neuvostoaikoina toimimaan suurten volyymien kanssa. He ovat siinä hyviä. Työehdot ovat siellä nykyään mielestäni samalla tasolla kuin Suomessa. Sunnuntailta maksetaan sunnuntain palkka, jos joustavuutta halutaan. Joustavuutta vaaditaan myös meiltä, kun haemme nopeutta.”
Haastattelun aikana lastataan täydellä teholla noin 8 000 tonnin viljalaivaa.
”Lastauskapasiteettimme täällä Naantalin satamassa on Suomen paras. Tämä laiva saadaan lastattua puolessatoista vuorokaudessa.”
Viljaa noutaville laivoille syntyy kuluja väylämaksujen ja satamamaksujen lisäksi palvelumaksuista.
”Ei viljanvientikään ole ilmaista. Palvelumaksu kattaa hoitamamme toimenpiteet.”

Arrajoki toteaa, että satamien väyläsyvyyksiä voitaisiin Suomessa yhä syventää, kuten Väylävirasto ja Loviisan Satama oy ovatkin tekemässä Loviisassa.
”Meillä on Suomessa riittävästi satamia ja suurimpiakin laivoja pystytään lastaamaan Naantalissa, mutta syventämisen kautta saisimme tänne enemmän suuria laivoja.”