Nykyinen hintataso edellyttää viljoilta poikkeuksellisen korkeita satoja – nämä asiat viljelyssä kannattaa huomioida

Viljantuotannon taloudellinen paine näkyy monilla tiloilla. Viljantuotannon kannattavuus ei kaadu yhteen satovuoteen, mutta kun taloudellisesti heikkoja vuosia on useampi peräkkäin, alkaa kannattavuuden pohja rapista.

Negatiivisesta kierteestä on vain ponnistettava irti. Kannattavuuden parantaminen vaatii entistä tarkempaa pellon ja tuotantopanosten käytön suunnittelua sekä tilakohtaiseen tietoon perustuvia päätöksiä.

Yksi vaikuttavimmista keinoista parantaa viljelyn kannattavuutta liittyy siihen, mitä pelloilla viljellään ja kuinka paljon. Kaikkien lohkojen pitäminen myyntikasveilla, saati viljoilla, ei tuota parasta lopputulosta, jos satovarmuus ja tuottopotentiaali jää heikoksi tai markkinat eivät vedä.

Monipuolisempi kasvivalikoima auttaa jakamaan sekä sää- että markkinariskiä ja tukee samalla hyvää viljelykiertoa ja maan rakennetta. Tuotantopanokset kannattaa kohdistaa niille lohkoille, joilla saadaan satokiloja ja hyvää laatua varmemmin.

Viljelyalan pienentäminen ei välttämättä pienennä kokonaissatoa, jos samalla satotaso hyvillä lohkoilla nousee. Saman satomäärän tuottaminen pienemmällä alalla parantaa kannattavuutta ja tuottavuutta.

Vapautuva pinta-ala tarjoaa mahdollisuuden maan kasvukunnon parantamiseen esimerkiksi viherlannoitusnurmilla ja maanparannuskasveilla, jotka tukevat sekä taloutta että tulevien vuosien satopotentiaalia.

Perusta parempaan kannattavuuteen syntyy talouslaskelmien kautta. Viljelyn kustannusten karkeaa arviointia tulisi tehdä jo viljelysuunnittelun yhteydessä. Kun tiedetään tuotannon kustannukset, viljelypäätöksiä voi peilata realistisesti markkinahintaan ja satovaatimuksiin.

Ennakkolaskelmista nähdään, millaista satotasoa tulee ennakoiduilla kustannuksilla ja hintanäkymillä tavoitella, tai millä hinnalla sadon voi myydä tai tehdä viljelysopimuksia.

Monilla viljoilla nykyinen hintataso edellyttää poikkeuksellisen korkeaa satoa kustannusten kattamiseksi. Ei ole järkevää viljellä kasvia satotasoilla ja hinnoilla, joilla viljely on varmasti tappiollista.

Laskelmien avulla pystytään arvioimaan myös tulevia muutoksia. Lannoitteiden hintojen nousu, tukimuutokset ja kustannusten kasvu vaikuttavat lopputulokseen nopeasti, jos niihin ei varauduta ajoissa.

Viljelysuunnitelmaa kannattaa tarkastella kriittisesti myös pidemmällä tähtäimellä. Kannattavuus ei parane yhdellä suurella teolla tai ratkaisulla. Se vahvistuu vuosien myötä harkituilla valinnoilla, lohkokohtaisella arvioinnilla ja realistisilla laskelmilla.

Kun viljely perustuu tietoon ja pitkäjänteiseen suunnitteluun, taloudellinen kestävyys vahvistuu askel kerrallaan.

Viljelyn tuotantokustannukset muodostuvat suorien tuotantopanosten, kuten kylvösiemenen, lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja polttoaineiden, hinnoista ja määristä.

Nämä niin sanotut muuttuvat kustannukset ovat kuitenkin vain vajaa 40 prosenttia viljelyn kokonaiskustannuksista.

Viljan tuotantokustannuksista puolet muodostuu kiinteistä kuluista eli koneiden, rakennusten ja pellon pääomakuluista sekä yleiskustannuksista. Lisäksi tuotantokustannuksiin lasketaan oman ja ostotyön kustannukset.

Kiinteät kustannukset ovat huomattava kasvintuotantoa rasittava kustannuserä Suomessa. Näistä pellon pääomakustannuksen ohella konekustannukset ovat suuri, yksittäinen kustannuserä.

Viljelypinta-alaan nähden liian suuri konekapasiteetti heikentää merkittävästi kannattavuutta, jos koneita ei pystytä käyttämään oman tilan viljelyn lisäksi muuhun käyttöön, esimerkiksi koneurakointiin, tai ei ole mahdollista hyödyntää tilojen välistä koneyhteistyötä.

Lisäksi vuokrapellon kustannus muodostuu merkittäväksi tekijäksi, mikäli vuokrataso ylittää selvästi alueen yleisen hintatason.

Pro Agrian Lohkotietopankin tulokset kertovat suurista eroista tilojen välillä sadoissa ja tuotantokustannuksissa.

Esimerkiksi viime vuonna parhaan neljänneksen kevätvehnän tuotantokustannus, kun tuet on vähennetty pois, oli 184 euroa tonnilta, sato 5 290 kiloa hehtaarilta ja tuotannon taloudellinen tulos 147 euroa hehtaarilta plussalla.

Heikoimmalla neljänneksellä nettotuotantokustannus oli vastaavasti 303 euroa tonnilta sadon ollessa 4 155 kiloa hehtaarilta, ja tuotannon taloudellinen tulos meni yli 500 euroa hehtaarilta tappiolle.

Viime vuoden jopa keskimääräistä paremmat satotasot eivät siis riittäneet kattamaan viljan viljelyn kustannuksia. Sama on edessä todennäköisesti tänä vuonna. Hyvä satovuosi voi siten kääntyä taloudelliseksi pettymykseksi, kun markkinoiden runsas tarjonta ja kasvavat varastot heikentävät viljan hintatasoa.

Paras neljännes pärjäsi tuhat kiloa paremman hehtaarisadon, paremman sadon myyntihinnan ja pienempien kiinteiden kustannusten ansiosta. Näin siitäkin huolimatta, vaikka sen muuttuvat kustannukset olivat heikompaa neljännestä korkeammat. Korkeampi tuotantopanosten käyttö on perusteltua silloin, kun se realisoituu erinomaisena satona.

Jos tuotantokustannukset ovat korkeat eikä niiden alentamiseen ole mahdollisuuksia, tarvitaan lisää kiloja tai satotuottoja jakamaan kustannuksia. Jos taas satotasojen nosto ei onnistu, on katseet suunnattava kiinteiden kustannusten karsimiseen tavalla tai toisella, tai pohdittava uudelleen kasvilajien valintaa ja viljelystrategiaa pelloilla.

Sari Peltonen

Pro Agria Keskusten Liitto