

Viljelijä Jarno Tuominen tutkii pelloillaan Paimiossa uusia tapoja viljellä öljykasveja.
Vuosi sitten kesäkuun lopussa hän kylvi samalla ajokerralla kevätrypsin ja syysrypsin. Kevätlajike meni vantaiden kautta ja syyslajike piensiemenlaatikosta.
Kevätrypsi puitiin viime syksynä lokakuussa ja syysrypsi on puitu tänä syksynä.
”Satomäärät eivät ole huikeita, mutta tuli kaksi satoa yhdellä kylvöllä, mistä olen iloinen”, Tuominen kertoo.
Kevätrypsillä sato oli viime syksynä 700 kiloa hehtaarilta. Talvi oli ankara syysrypsille ja 10 hehtaarin alasta puolet selvisi puitavaksi. Siinä sato vaihteli 500–1 000 kilon välillä hehtaarilta.
Idea kokeiluun lähti kevään 2023 kuivuudesta.
Idea kokeiluun lähti kevään 2023 kuivuudesta sekä halusta hallita syysöljykasvien viljelyriskejä.
”Oli ihan hullun kuivaa vuosi sitten keväällä.” Öljykasveille sopivaa kylvöajankohtaa ei siten löytynyt ennen kuin kesäkuun loppupuolella.
Tuominen myös sanoo, että rypsin myöhästetty kylvö antaa keväällä työrauhaa muille töille. Rypsilohkoille ehtii silloin tarvittaessa tehdä myös perusparannuksia ennen kylvöä.
Aikaisesta kylvöstä kokemuksena on kova tuholaispaine. ”Kylvöjä ja ruiskutuksia joutuu tekemään silloin samaan aikaan. Nyt en ole käyttänyt yhtään tuholaisaineita.”
Öljykasveja voi kasvitautiriskien takia viljellä samalla lohkolla vain joka viides vuosi, mikä asettaa suuria paineita sadon onnistumiselle.
Syysrypsin talvehtimisessa on korkeat riskit. Tuominen haluaa pienentää tätä riskiä.
Kylvämällä kaksi lajiketta yhtä aikaa vähennetään sekä kevät- että syysrypsin riskejä ja maksimoidaan pellon kasvipeitteisyyttä.
Tänä vuonna kokeita on lisätty ja ideoita on paljon myös tuleville vuosille. Rypsin kylvö oli juhannusviikolla.
Tuominen tutkii muun muassa kylvötiheyden ja -ajankohdan vaikutuksia sadon onnistumiseen. Lisäksi kokeilussa on syysrypsin kylvö härkäpavun kanssa. Siinä tavoitteena on saada härkäpapu tuottamaan typpeä rypsille.
Yksi koe tänä vuonna oli kylvää ensin kevätrypsi ja sen taimettumisen jälkeen kylvää syysrypsi rikkaäkeellä.
”Rypsi kestää yllättävän hyvin tallausta. Loppukesästä rikkaäestyksen ajouria ei enää huomaa ollenkaan.”
”Ensi vuonna suunnitelmissa on taimettumisen jälkeen ajaa pelto jankkurilla ja kylvää siinä samalla syysrypsi.”
Tämän vuoden kevätrypsit valmistunevat puitavaksi syys–lokakuun vaihteessa.
Viime vuonna syysrypsi ei haitannut kevätrypsin puintia, sillä syyslajike pysyy matalana ensimmäisen kesänsä.
Tänä vuonna tuholaiset, ilmeisesti kaalikoin toukat, ovat syöneet syysrypsin lehtiä, mutta jättivät lohkolla olleen kevätrypsin rauhaan.
Viime talvena tuhoutuneelle syysrypsialalle Tuominen kylvi sokerijuurikasta, mutta jätti sinne kaistan rypsiä. Juurikkaat selvisivät hyvin, eivätkä tuhohyönteiset syöneet niitä. Rypsikaistan ne sen sijaan söivät.
”Tällaiset houkutuskasvikaistat ovat asia, mitä voisi tutkia lisää.”
”Satelliitti ei oikein tunnista, mitä kokeilulohkoilla kasvaa.”
Tuominen kertoo muutaman muunkin viljelijän innostuneen kokeilemaan kahden rypsin kylvöä pelloillaan.
Syyskasvien viljelyssä Varsinais-Suomessa on kuitenkin yleisesti ottaen haasteita. Jos lämpötilat sahaavat talvella nollan molemmin puolin eikä ole kunnolla lumipeitettä, ovat olot syyskasveille vaikeat.
Tuominen pohtii, että pohjoisemmassa olot syyskasveille voisivat olla paremmat, jos suojana on hyvä lumipeite.
Peltojen satelliittivalvonta ja tukibyrokratia Tuomista naurattaa, mutta samalla harmittaa, että byrokratia yleisesti ottaen usein nujertaa luovuutta ja uuden kokeilua.
”Satelliitti ei oikein tunnista, mitä kokeilulohkoilla kasvaa.”
Tuominen sai keväällä Tuottajalle kiitos -stipendin kokeidensa jatkamiseen ja uusien viljelykäytäntöjen tutkimiseen.