Suomen viimeinen leikkoruusutila

Suomessa on enää yksi leikkoruusua päätuotantosuuntanaan viljelevä tila. Leikkoruusua viljelee kyllä muutama puutarha Suomessa, mutta niissäkin tulovirtaa hankintaan esimerkiksi muiden leikkokukkien viljelyllä tai ruukkukukilla.

Ali-Marttilan tilalla Kangasalla keskitytään pelkästään ruusuihin, joita kukkii kasvihuoneissa peräti 7 000 neliömetrin alalla.

Tilaa luotsaavat serkukset Olli ja Matti Marttila eivät osaa sanoa syytä siihen, miksi ainoastaan heidän ruusutilansa porskuttaa.

Kotimaiseen leikkoruusumarkkinaan voisi mahtua kilpailijoitakin. Vaikka Ali-Marttilan ruusuja löytyy yli sadasta kukkakaupasta Suomessa, aivan kaikkia kolkkia he eivät pysty kukittamaan. Ei, vaikka puutarhalta lähtee vuosittain arviolta miljoona ruusua.

Ninni Fingerroos (vas.) ja Reetta Hakavainio tekevät ruusujen kauppakunnostusta. Kuva: Kimmo Haimi

Leikkoruusujen viljely kukoisti Suomessa vielä 1990-luvulla. Silloin leikkoruusua viljeltiin noin 44 hehtaarin alalla. Nykyään vastaava luku on vain muutamia hehtaareja, selviää Kauppapuutarhaliiton verkkosivuilta.

Merkittävin syy siihen, että ruusujen viljely on Suomessa lähes kokonaan loppunut, on EU:hun liittyminen.

”Sen myötä markkinat avautuivat, ja ulkomailta alkoi virrata halvempaa leikkokukkaa”, kertoo Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Niina Kangas.

Yksi toisensa jälkeen puutarhat sulkivat ovensa tai muuttivat tuotantosuuntaa, koska ulkomaista hintatasoa vastaan oli vaikea kilpailla.

Ali-Marttilan puutarha on ketterän kokoinen perheyritys, ja investointeja on onnistuttu tekemään sopivaan aikaan. Se voi olla syynä, että Ali-Marttilan puutarha on edelleen voimissaan, vaikka muut ovat lopettaneet.

Korona-aikaan kukkia ostettiin paljon. Sen jälkeen alkanut sota Ukrainassa nosti monien hyödykkeiden hintoja, ja kotitaloudet kiristivät kukkaroidensa nyörejä. Edes se ei kummoisemmin näkynyt Ali-Marttilan tilalta lähtevien ruusujen määrässä, vaan kukkakauppojen tilauksen pysyivät lähes ennallaan.

”Meidän ei ole tarvinnut nostaa hintoja kovin paljoa”, Olli Marttila kertoo. Siinä on auttanut suunnitelmallinen sähkön ostaminen.

Energiakustannusten nousu ei iskenyt puutarhaan kovin kovaa, sillä tilalla on vuodesta 2006 lähtien lämmitetty hakkeella.

Viime talvena investoitiin ilmankuivaimiin. Niillä poistetaan kosteutta lämmittämisen sijaan. Energiaa kuluu kolmasosa aiempaa vähemmän. Kolmasosa kasvuvaloista ollaan vaihtamassa ledeihin, mikä parantaa energiatehokkuutta vielä entisestään.

Ali-Marttilan tilalta lähtee ruusuja viidessä eri laatuluokassa. Kauppakunnostusvaiheessa ruusut lajitellaan eri luokkiin. Pidemmät vankkavartiset ruusut kuuluvat lyhyempiä ja hennompia korkeampaan laatuluokkaan. Kuva: Kimmo Haimi

Ali-Marttilan tilalla on vakiintunut asiakaskunta. Kotimaisen leikkoruusun etuja ovat vastuullisuus ja laatu.

”Kotimainen ruusu säilyy kukkakaupassakin kauemmin myyntikuntoisena”, Olli Marttila sanoo.

Suurin kilpailijamaa Suomen-markkinoilla on Alankomaat.

Kotimaisen ja ulkomaisen ruusun hintaero kukkakaupoissa on häviävän pieni, jos sitä enää edes on. Se johtuu kohonneista rahtikustannuksista.

Ali-Marttilan tilan vahvuutena on lisäksi synergiaetu muiden alueen puutarhayrittäjien kanssa. Tilan lämmityslaitos on yhteinen viereisen Honkasen puutarhan kanssa.

Kasteluvesi hoituu osuuskunnan kautta, jossa on Ali-Marttilan ja Honkasen lisäksi mukana Virolan puutarha.

Yrittäjä Olli Marttila näyttää miten sivuversoja poistetaan. Kuva: Kimmo Haimi

Suomalaiset arvostavat kotimaista ruusua. Sesonki alkaa äitienpäivästä ja kestää kesän. Ali-Marttilan puutarhalla viljellään ruusua ympärivuotisesti 5 000 neliön alalla.

Tilalla kasvatetaan paria kymmentä erilaista lajiketta. Suomalaisten suosikkivärit ovat valkoinen ja punainen.

Kauppapuutarhaliiton Kangas näkee, että vallitseva avomaanleikkokukkabuumi voisi tuoda kasvihuonepuolelle uusia yrittäjiä.

Haastattelu tehtiin 10.9. Normaalisti silloin jo lämmitetään kasvihuoneita. Tuolloin puut vielä odottivat hakettajaa. Kuva: Kimmo Haimi

”Leikin ajatuksella, että joku näistä avomaanviljelijöistä päättää pidentää kautta ja tekee kasvihuoneen”, hän lausuu toiveikkaana.

”Olisi hienoa, että kotimaista tuotantoa olisi enemmän. Meillä on osaamista ja täällä viljellään laadukasta tavaraa.”

Vaikkei ruusujen viljely ole aina ”ruusuilla tanssimista”, on Marttilan serkuksilla kova luotto kotimaisen ruusunviljelyn tulevaisuuteen.

Haasteina Matti Marttila näkee energian hinnan sekä muuttuvan ilmaston ja sen mukana tulevat mahdolliset uudet tuholaiset.

”Tuotteeseen uskomme lujaa”, Olli Marttila vakuuttaa.