Jukka Pyyhtiä, Miko Noroaho ja Oleksandr Havreha purkavat perunakuormaa nostokoneesta laatikoihin. Kuva: Lari Lievonen
Varhaisperunan valinta voi paljastaa ikäsi: ”Siikli on vanhemman väen brändiperuna”
Nyt nostetaan varhaisperunaa. Viljelijä kommentoi MT:lle säätä ja satonäkymiä, mutta varmaa selitystä lajikkeiden leimautumiselle eri ikäpolvien suosikeiksi ei ole hänelläkään.Tilaajalle
Pienimmillään miehitykseksi riittävät traktorinkuljettaja ja nostokoneen käyttäjä. Kuva: Lari LievonenVarhaisperunan nostokausi alkoi kesäkuun ensimmäisellä puoliskolla, kun paikoin pelloille päästiin jopa viikon verran vuodentakaista aiemmin. Juhannuksen pitopöytään uuden sadon perunaa löytänee maan jokaisesta marketista.
Viljelijä Jukka Pyyhtiän tilalla Kanta-Hämeen Lopella perunan istutus aloitettiin heti kun talvi väistyi ja pelto kantoi. Ensimmäiset siemenperunat piilotettiin maan poveen maaliskuun lopulla.
Lähes routimattomaan hiekkamaahan kasvaneita taimia suojattiin pitkän ja viileän kevään aikana muovilla sekä harsolla. Muovi vedettiin taimettumisen jälkeen syrjään, mutta harso sai vielä jäädä.
Nyt juhannuksen alla varhaisperunaa on nostettu Lopella toista viikkoa. Menneen viikonvaihteen poutainen sää ja sopiva lämpö suosivat nostajia työssä.
”Hellettä ei tämä laji kaipaa – paras lämpö on siinä kahdenkymmenen asteen tienoilla, se sopii sekä perunalle että nostajalle”, Pyyhtiä hymähtää.
Montaakaan käsiparia ei tuhansien perunakilojen korjaaminen ja myyntiin toimittaminen tarvitse. Nostorytmi elää sään ja kysynnän mukaan. Kiireisimpinä päivinä pellolla on neljä henkeä, mutta usein kaksikin riittää.
” Yksi ajaa, toinen on koneen päällä.”
Lajikkeita on nykyaikaisella perunanviljelijällä penkeissään monta. Timo, Solist, Annabelle ja Siikli aloittavat varhaisperunoiden sesongin. Timo avasi nostokauden ensimmäisenä, vaikkakin jäi mukuloiltaan hieman tavanomaista pienemmäksi. Solist kiri nopeasti ohi ja nyt nostetaan myös Annabelleä sekä Siikliä.
”Annabelle on nykyihmisten suosikki, Siikli vanhemman väen brändiperuna. Molemmissa on maku kohdallaan, vaikka keskenään vähän erilaisia ovatkin.”
Varmaa selitystä lajikkeiden leimautumiseen eri ikäpolvien suosikkiperunoiksi ei ole viljelijälläkään. Hän epäilee Annabellen hyötyneen hyvästä mainostyöstä ja nimen esilläolosta. Ehkä joku kokee Siiklin vanhanaikaiseksi, vaikka hyvältä maistuu sekin.
Eri lajikkeiden maku myös vahvistuu ajan kanssa. Juhannukseen mennessä Pyyhtiä kertoo erottavansa Annabellen ja Siiklin vaikka silmät sidottuina.
”Makuasioista ei voi kiistellä – jokaisella on lempiperunansa ja sehän on vain hyvä.”
Loppukesän ja syksyn satoa varten pellossa kasvaa vielä puolenkymmentä muuta lajiketta. Ammattiviljelijä tarvitsee laajan lajikevalikoiman, kun kaikille on vuorollaan kysyntää. Asiakkaat, pakkaajat ja perunankeittäjät suosivat useampia lajikkeita.
Monipuolisuus sopii viljelijällekin, sillä se parantaa oman tuotteen satovarmuutta. Peruna on Pyyhtiän tilan leipälaji, vaikka hyvän kasvatuksen vaatimassa viljelykierrossa myös hernettä ja apilaa viljelläänkin.
Varhaisperunan matka kattilaan on alkanut. Kuva: Lari LievonenKesän hyvät satonäkymät lupailevat kaupalle täysiä hyllyjä ja kotikokeille maukkaita pottuja, mutta viljelijän työn kannattavuutta ei hyvä satokaan aina takaa. Maatalouden iänikuinen sääntö on, että vaatimattoman vuoden vastapainona on kohtuullinen hinta, kun hyvänä vuonna vastavuoroisesti hinnatkin laskevat.
Pyyhtiä ei valita, mutta muistuttaa, että tuotantopanokset on tehtävä ennen ensimmäistäkään myytyä kapallista. Työstä syntyvien kustannusten kehityssuunta ei ole suosinut ruoan tuottajaa.
”Tuotantokustannukset nousevat perunan kilohintaa vauhdikkaammin. Kunhan viljelijälle maksettava kilokorvaus pysyisi vielä heinäkuussakin sellaisella tasolla, että kustannukset saisi katettua.”
Viljelijä uskoo silti tulevaan.
”Kiva, kun peruna kiinnostaa”, Pyyhtiä kiittää ja hyppää takaisin traktorin ohjaksiin.
- Osaston luetuimmat
