Kotimaisen kasviproteiinin aika on nyt: tutkimukseen ja kehitykseen on panostettava

Sadonkorjuuaika on alkamaisillaan. Vilja-ala on paininut viime vuosina merkittävien kannattavuushaasteiden parissa. Tänä vuonna viljojen viljelyala pieneni ja viljan tuotannosta on ollut siirtymää valkuais-, öljy- ja muihin erikoiskasveihin.

Pidän kehitystä hyvänä ja toivon, että kasvivalikoiman laajentumisen kautta markkinaa saataisiin toimivammaksi. Tärkeätä on kuitenkin varmistaa, että näille korvaaville kasveille on olemassa oleva markkina ja käyttöä. Tästä esimerkkinä on öljykasvit, kuten rypsi, joille on valmiiksi jalostuskapasiteettia kotimaassa.

Kaikilta osin tilanne ei kuitenkaan ole näin hyvä. Viime aikoina on lisääntynyt keskustelu kasviproteiinin viljelyn ja raaka-aineen jalostamisen edistämisestä Suomessa.

Rehukäytössä kotimaisen raaka-aineen hyödyntäminen on jo hyvällä kasvu-uralla, vaikka toki siinäkin on vielä tehtävää, mutta elintarvikekäytössä sen sijaan ollaan vasta hyvin alkutaipaleella.

Esimerkiksi kiinnostusta elintarvikekäyttöön tarkoitetun herneen viljelyyn on olemassa, mutta kotimainen kysyntä on vielä vähäistä. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsisimme lisää tutkimus- ja kehitystyötä sekä uusia innovaatioita, jotta raaka-aineista syntyy menestyviä tuotteita.

Myös lajikevalinta ja viljelytekniikka vaatii vielä selvittämistä. Tutkimusta ja jalostusta tarvitaan myös uusille kasveille, joiden viljely Suomessa voi tulla mahdolliseksi ilmastonmuutoksen myötä.

Jotta raaka-aine saadaan jalostettua elintarvikekäyttöön, se edellyttää elintarviketeollisuudelta investointeja.

Jotta nämä investoinnit olisivat mahdollisia, tulee toimintaympäristön olla ennakoitava pitkälle tulevaisuuteen ja investointien osalta varmuus siitä, että ne ovat kannattavia ja elinkelpoisia.

Viime vuoden lopulla julkaistiin Kansallinen ruokastrategia 2040. Ruokastrategian merkittävänä tavoitteena on kansainvälistyminen ja viennin kasvattaminen, jotka perustuvat korkeaan jalostusasteeseen, ruokateknologioihin, uusiin innovaatioihin ja osaamiseen.

Pyrkimyksenä on luoda kestävää arvonlisää, uutta liiketoimintaa ja kasvavia vientimahdollisuuksia. Nämä ovat kannatettavia ajatuksia, mutta on vielä matkaa siihen, että tavoitteet konkretisoituvat käytäntöön.

Syyskuun alussa julkaistavalla Ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmalla on tässä suuri merkitys. Ilman konkreettisia toimia riskinä on, että hienot tavoitteet jäävät vain yleviksi korulauseiksi.

Kaiken kaikkiaan alan edistäminen vaatii koko arvoketjun yhteistyötä ja samaan suuntaan toimimista. Vain tällä tavoin saamme turvattua tulevaisuuden.

Mari Raininko

Erityisasiantuntija, Elintarviketeollisuusliitto

Puheenjohtaja, Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR